maanantai 1. kesäkuuta 2015

Me kolme ja Malta

Ennenkö kukkaan ehtiipi otsikosta vettää mittään turhia johtopäätöksiä, pittää tarkentaa, ettei kysseessä suinkaan oo esimerkiks maltalainen mies ja tuleva vauva, vaan tän postauksen teemana on kahen Iisalmen ihimeen vierailu täällä pikku kivellä.

                   
Kysseiset tulijat!

Viikko sitten lauantaina alako seittemän päevän mittanen, suhteellisen tiukka matkaopasruppeema, ko lentokentältä X2-bussin tunnin ja vartin mittaseen kyytiin nous meitsin lisäks myös loput meijän yläasteen koplasta. Kiitos Lufthansa! (Tällä kertaa ei muute Edelmanin Samppaa kentällä näkyny; huhun mukkaan muuttaapi kuulemma takasin Pohojolaan. Pöh, sanon mää!) Matkalaiset suuntas tsekkaamaan Sonta Ritan matalan majan aka hommeisen Loveholen, jossa muun muassa homeherkän astmaatikon sisältävän reissulaisduon oli tarkotus yöpyä. Ilimeet kaksikolla oli muute meleko säikähtänneitä...

Enempää ei siis Loveholessa jaksettu kökkiä, vaan hijas ja matkalaisten mielenterveyttvä syövä bussi siirsi seurueen onnistuneesti tsekkaamaan Maltan vanhan piäkaupungin eli Mdinan.

                               
Samat keskiaikaset kavuthan ne siellä oli tälläkii kertaa, van nyt niillä tallusteli harvinaisen monta ex-iisalmelaista kerralla.


Mahtavasta safkasta (ja viereisen pöyvän "Terve Suomi-tyttö" -huuudoillaan ihastuttaneesta ruotsalaispoppoosta) hullaantuneena ja mahat täynnä seurueemme jakso kuitenkii vyöryä viereiseen Rabatin kaupunkiin. Turistihaahuilu koohtu lähinnä vessan etinnästä, postikorteista ja pelottavasta papukaijasta. Aurinkoistuskelu lämmitti tietty matkalaisten mieliä Suomen kylmyyven jäläkeen, vaikka Maltaa vaivaskii suhteellisen kolokko tuuli ja reilusti alle 25 asteen puonneet lämpötilat. No, ketä lämmitti, ketä ei.

                                             
Safkan valinta oli vakavaa puuhaa.

Maltalaiset värikkäät parvekkeet ihastuttaapi kerta toisesa jäläkeen.

Terhakkaana oppaana meikä päätti ottaa tulijoilta heti ekkana päevänä luulot poikkeen ja raahas V:n & J:n vielä yhelle bussirundille, tällä kertaa kohti Dingli Cliffsejä. Maisemat ja auringonlasku eivät pettäneet tälläkään kertaa, joten taispa olla vaevan arvosta. Illalla uni sitte maistukii, eikä kumpikaan vieraista esimerkiks tukehtunu hommeeseen yön aikana.

                           
Dinglin näkymä

Sunnuntaiaamuna juluma matkaopas ei antanu tulijoitten nukkua matkan rasituksia pois, vaan raahas nämä heti aamusta uuvuttavalla bussimatkalla kohti Marsaxlokkin markkinoita. Jälleen kerran krääsäkojuja metrikaupalla, vaan onneks reissulaiset löys ainaki tuliaisia, ja pitihän sitä tietty jätskitkii huitasta, hiekkarantavälipalastelua unohtamatta. Allekirjottanu pääty ostamaan myös myöhemmin Sisiliassa kohtaloks koetuneet ballerinat. Oisivat muute voineet jäähä vaikka sinne...
   
Pakolliset kiintiöluzzut

Opas piettämässä lakisääteistä breikkiä
Marsaxlokkin tuulinen biitsi

Bussimatkan koettelemuksista toivuttuaan matkaseurue suuntas Spinola Baylle istuskelemaan ja nauttimaan Gululun antimista, meikä jo neljättä kertaa ikinä. Vaan maistuhan ne. Kylkiäisinä ruumiin ravinnon lisäks nautimme myös hengenravintona huonoja juttuja.

                                       
Spinolan mukava maisema

Safkakuvia tuli viikon mittaan räpsittyä

Ilta oli hyvä päättää Valletta-haahuiluun, jostain hämärästä konsertista nauttimiseen ja auringonlaskun katseluun. Muuten suhteellisen pätevä matkaopas sai hieman kritiikkiä matkalaisten juoksuttamisesta kauheella vauhilla pitkin pääkaupungin katuja, ja pimmeellä bussissa istuki suht nuutunu sakki. No, ei muuta ko pettiin. Vieraat oli muute ottanu päevän mittaan hieman Suomi-turistin punnaa esimerkiks nenniinsä. Amatöörit...
                                                 
Iltavalastus Vallettassa

Maanantai olikii sitte meikällekii edeltäjjäänsä jännempi päevä, ku vuorossa oli jo toinen Sisilian reissu toukokuun aikana, tällä kertaa tosin kysseisen saaren länsirannikolle. No, aenahan se kotiolot voettaa. Aamulla siis suunnaks lentokenttä (meikällä jo seittemättä kertaa vaihon mittaan!) ja Raiskilla 35 minnuutissa Trapanille.

Italia otti seurueen hellästi huomaansa, ja bussi kuljetti poppoon smoothisti kohti keskustaa ja majapaikkaa. Vajaalla 100e:lla saatiin kaheks yöks kolmen hengen apartment-hotelli keittiöineen ja parvekkeineen. Kelepas!

                                     
Tillaa oli usseemman huoneen verran.

Hotellilla maistu tietty ruoka.

Italian lämpö helli matkalaisia, ja aurinkoisia katuja pitkin oli lepposta raahustaa. Tulipa sitä rannallaki kävästyä kahalailemassa, ja toki jäätelö maistu. Kookos- sellaista tulikii matkan mittaan kulutettua.
                                     
Trapanin biitsi


Päevän kohokohaks muodostu kuitenkii Erice, eli tuttavallisemmin erite. Kysseessä on siis pilvien yläpuolella vuorenrinteella oleva vanaha kaupunki, jonne kulukijan johattaapi yli kilometrin mittanen köysirata. Kannattipa muuten käyvä! Vaikka matkaseura olikii hiukan korkeenpaikankammonen, selevittiin reissusta kunnialla. Ees kylymä ja paha turistiruoka ei vetäny mieltä matalaks. Iltasilla oli hyvä vielä ehtiä fifillinen ravintola, jossa kävästä yksillä. Matkakumppanit ei olleet wifi-rippuvuuessaan ihan meikän tasolla, kumma juttu...
                                                       
Köysirata selätetty!

Pilvien yllä!



Linnakii oli, ei sentään Väinö sellainen.
                                       
Illan päätösdrinkit, ruusujen kera totta kai!
Seuraavaks päeväks oltiin tilattu paljo aurinkoo, mutta suunnitelmat rannalla loikoilusta vaihtukii museovisiittiin ja vesisatteeseen. Onneks ruoka maistu ja iltaa kohti keli kirkastu.
                                                       
Museokävijä

Giljotiini oli kysseisen puljun parasta antia

Paekallinen tapa myyä kallaa
                                                                           
Talon nimi herätti hilipeyttä.





Vimppa Sisilia-päivä oli taas sään osalta toivotunmukanen, ja auringonpaisteessa aijon italialaisen gelaton nautiskelu oli luksusta. Uuvet, sunnuntaina markkinoilta ostetut ballerinat tosin laittovat matkaoppaan kävelemmään sukkasillaan tai paljain jalloin koko päevän pitkin Trapanin katuja, vaan onneks tästäkii vastoinkäymisestä selevittiin...

                                 
Trapanin rantoja

Huomas, että oltiin Sisiliassa.
                    
Hankaavien kenkien aiheuttamien rakkojen laastarointi- (toisilla puhelimen räpellys-) tauko.
                                                 
Takasin Maltalle saavuttaessa alako turnauskestävyys jo hieman hiipua, joten illan suurimpana antina oli risottoateria Army & Navyssa Sliemassa. 
Torstaina armoton opas kisko taas kaksikon aikasteen sängystä ylös ja kohti Gozon lauttaa. Lämpimän mutta tuulisen päivän resepti naapurisaarella oli Victoriassa haahuilua, Azure Windown sekä Ghantiijan temppeleiden tsekkaus sekä tietty ruokailu, tällä kertaa paikkana Cafe Jubilee. Illalla meinaskii sitte uni yllättää jo bussissa...

                     
Gozon tyypillistä maisemaa

Azure Windowlla

Kysseinen ikkuna

Ghantijan temppelit eli maailman vanhimmat (3300 eKr) pystyssä seisovat rakennelmat.

Perjantai, toisen vieraan synttäripäivä, oli parasta viettää aivan Slieman lähihoodeilla: pitkään nukkuminen, Busy Been kakut, manikyyri vakkari romanialaisella, kreppien syönti, Point-ostoskeskus sekä illalla Tivoli ja Paparazzi takasivat onnistunneen päivän.

                                     
Tivolikävijät. Kysseinen italialainen lafka herätti suurta luottamusta muun muassa kielitaiottomuuellaan ja puuttuvilla turvavarusteluillaan. Tai sitte suomalaiset on tottunu liian hyvvään...


Synttärikakut

No kyllähän myös syötiin.

Lauantaina allekirjottanut saatteli mieluisat vieraat bussipysäkille ja rentoutu viikon opasruppeeman päälle viettämällä kunnon kotiäitipäivän!  Vierailu oli ollut lyhyesti sanottuna mahtava ja ruokapainotteinen :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti