Kuukausi Malt(ettu)a(n) mieltä

Terkkuja täältä hiukan haiskahtavalta (miks kaikki  täällä haisee?), notkolla olevalta ja luultavasti homehtunneelta olokkarin sohovalta, jossa meikä lössöttääpi viltin alla. Jossa muuten on edelleen Kuapelin karvoja. Äijä on siis täällä yhäkin hengessä (vaiko materiassa?) läsnä. Lämmitin pöhisee yläpuolella kuivattaen piilarit silmiin mutta sulattaen samalla suomalaisraukat syväjiästä, johon pari poikkeuksellisen kylymää yötä ovat vaivuttanneet. Ulukona sateleepi vettä jo x päivää, ja keli on tasasen harmaa.
                                                 

Naapurien katoilla näyttääpi autiolta. Ja märältä.

Ees naapurin mopsi ei ulukoile katolla. Stereoissa soipi Antti Tuskun Peto on irti, ja kädessä on Ricotta-juustolla (<3) päällystetty RUISleipä ja ei-haisevan Anniina-kämppikseni tarjoilema kuppi maltalaista sitruuna-inkivääri-ukonhattuteetä. Vimppaa sydänteepussia siis säästellään yhä.

Nyt on vierähtänyt tasan kuukaus tätä Malta-elämää. Ja äkkiä onkii vierähtänyt. Uutuuvenviehätyksen terävin kärki on taittunu ja jollain lailla täällä elloon on jo ihiminen sujahtanu, vaikka ei tämä sitä arkee vieläkään oo. Suomen arkiasiat ja Suomi-tyypit käypi päivittäin mielessä, muttei sinne varsinaisesti takasin kaipaakaan. Välillä Malta ihastuttaa, välillä vihastuttaa, toisinaan taas kummastuttaa, toisinaan naurattaa. Oikeestaan niinku mikä tahansa muukii paekka. Kavereita on muista vaihtareista alakanu löytymmään, ja kaikenlaisia yhteisiä tekemisiä on kiva pläänäillä. Toki konneen ääreen asettautuessa sitä ussein löytää ihtesä kahtelemasta halapoja lentoja millon minnekii päin muapalloo. Meikän vakioharrastus siis.
                                                             

Arkeen mahtuu toki myös ruokaa. Erityisesti uunimunakasta.

Viime päevinä mielen piällä on ollu erityisesti kämppäasia. Maanantaina repästiin nimittäin kirjottamalla vuokrasoppari, ja ens keskiviikkona oiskii muutto sitte Sliemaan vanahahkoon mutta ennen kaikkee tilavaan ja enemmän "ommaan" kämppään. Iliman mittään Kuapeleita, Tsoneja tai meksikon sakkia. Siellä saapi rauhassa hajottaa tavaroita tai  muuten vaan urpoilla (terkuin, "kaks juomalasia neljän päivän sissään säpäleinä +pakkaseen räjähtäny viinipullo").
                                 

                                     Partsin oviverho kerkes olla päivän ehjänä, ennenkö se meni taas uuvelleen hajalle.                                                

 Mukkaan uuteen kämppään mahtuu tietty pari muuttujaa ja jännitysmomentteja, kuten mahollissuus lukita kämppis sisälle asuntoon ite ulos lähtiessä. Kiitos vanahat maltalaeset lukot! Onneks on kuitenkii pohojakerroksen kämppä, iso ikkuna ja ikkunaluukut kavulle, eli toisen saa halutessaan laittaa kiipeilyhommiin. Jospa ei kuitenkaan tulis tarvetta.

Jos Oulun kelit on vuojenaikaan nähen outoja, niin sitä ne on Maltallakii. Päivälämpötila on tällä viikolla huijellu siinä 13-15 asteen tuntumassa, sajetta tulleepi ku Esterin -hmm, kastelukannusta, ja kaiken kruunaa tuuli, joka saapi nutturankii aukeemaan (errään tuntemattoman suuruuven mukkaan "on niin kova tuuli, että kenkiinki tuulee"). Kosteuven takia pyyhe ei oo koskaan kuiva, paperit käpristyy kulumista ja pyykkien kuivatus kestääpi kolome päivää. Suihkuun meno on suuri henkinen ja fyysinen ponnistus, joka vaatiipi huolellista suunnittelua, jos halluupi välttää loppupäevän mittasen horkan. Ehkä ymmärrän siis Kuapelin suihkussa käymättömyyttä vähäsen paremmin.
                                                             

Kylymyyttä huokuva Balluta Bay

Eniten ihimistä syö kuitenkii yöt: paksut legginssit, collarit, tavan sukat, villasukat, toppi, neulepaita, huppari ja kaulahuivi on se perus yövarustus, joka päällä ryömitään maltalaisittain lakanan ja kahen peiton alle. Aamuyöllä herätään siihen, että on K-Y-L-Y-M-Ä ja aamulla käyvvään kamppailua peiton alle jäämisen ja ylösnousemuksen välillä. Että terkkuja vaan Välimereltä. Tähän saakka sieltä sängynpohojalta sikiöasennosta on kuitenkii aena noustu, ja ens viikolle toiveajattelu säätiedotus lupas jo ihan auringonpaistetta, eli luultavasti pari viikkoo sitten hankittu rusketus ja pisamat ei ihan tyystin ehi haalistua!
                                                                           

Mereltä lähestyviä sajepiliviä

Satteesta huolimatta elämä ei oo kuitenkaa rajottunu tyystin tänne sohovalle: tiistaina luentojen jäläkeen oli vuorossa #lettualettua, kun viskattiin pannari uuniin ja paisteltiin kotosia suomalaisia perinteisiä lettusia kaasuhellalla. Näitä herkkuja sitten tarjoiltiin yliopiston residenssillä pietyssä international dinnerissä, jossa usseempi sata vaihtaria eri puolilta maailmaa sai mahasa täyteen muun muassa korealaista, eritrealaista ja ruotsalaista sapuskaa. Tähänkii päti sama kaava ko muihinkii Maltan vaihtaritapahtummiin: hyvä ajatus, huono totteutus.

Koko tapahtuma pijettiin ulukona teltassa

...jossa oli tiivis tunnelma.

Pöyvät notku kaekenmoista purtavvaa.

Keskiviikko tarjos puolestaan fyysisen ravinnon vastapaenoks hengenravintoo, ko Culture and Heritage -kurssin voimin suunnattiin Vallettaan kahtelemmaan National Museon of Archaeologya. Kaekeks kummastukseks kysseessä olikii tuttu paikka, jossa oltiin kävästy pikavisiitillä ilimasena museopäivänä. Totuttuun tappaan kysseinen mesta koostu taas lähinnä päättömistä esineistä, saviruukuista ja niitten kappaleista. Erityistä plussaa kuitenkii esihistoriallisille fallos-patsaille sekä muumioarkulle, joka oli jostain syystä kumman tutunnäköinen...

Tämmösestä kalakkikivestä suunnilleen koko Malta on rakennettu.

Foinikialainen muumioituja

Onneks saan museokäynneistä aina näinkii paljon irti. Tässä siis kividildoja...

Nyt alakas olla ihtesä psyykkaus siinä pisteessä, että tälle päivää vois uskaltautuu suihkuun ennen iltapäivälle buukattuja (kuulostaapa elämä kiireiseltä :D) Skype-sessioita. Terkkuja kaikille (erityisesti mun tallouvenhoitajalle) Suomeen! Jos täällä paistas aurinko, lähettäsin sitä sinne helmikuisiin päiviin!

PS. Eilen näin ekkaa kertaa nunnan,jolla oli valakoset vaatteet. Tähän saakka on näkyny vaan mustiinpukeutunneita.
                                                       

Nunnien ohella bongattu myös maailman hämärin jeesusaarnaaja, joka lauleli särisevään mikkiin ja jakeli tsiisusläpysköjä.

PPS. Tässä vielä viime päivien maltan sanastoa: merħba eli "tervetuloa", dar = "talo/huone", kbir eli "suuri" ja  triq = katu.

Päättömiä asioita, pupua lautasella ja marsua lasissa

Tervehys satteiselta ja tuuliselta mutta suht lämpöseltä Maltalta!

                                             

Malta 2015!

Tähän alakuviikkojen koulutoimettommuuteen alako tulla joku roti keskiviikkona, kun Maltan yliopiston tarjoomat Degree+-kurssit alako. Kysseessä on siis keskiviikkosin ja perjantaisiin kaks tuntia kerrallaan olevat, 15e maksavat vappaamuotosemmat opinnot, joista ei noppia heru, mutta samalla on kuitenkii hyvä mahis kokkeilla jottain, mitä ei muuten tulis ehkä opiskelleeks. Näin ollen meikä napottiiki keskiviikkona bussissa kohti Rabatin kaupungissa sijaitsevvaa Domus Romanaa. 

                                     

Roomalaisnaamareita

Perheen kämpän rauniot

                                                 

Olivat jaksaneet koristella lattiasakii.

Puhuttelevia pylyväitä.

Kysseessä on siis ikivanaha roomalaisvallan aikanen perheen assuinpaikka, jonka mosaiikkikuvuoiset laattalattiat sekä antiikkiset pylyväät on vissiin aeka hyvin säilyneitä. Mestaan mahtu totta kai runsaasti myös saviruukkuja ja päättömiä patsaita, kuten lähes jokkaiseen historialliseen nähtävyyteen, jossa ollaan täällä vierailtu. Kaiketi ihan kivvaa sakkia nuo roomalaiset olleet. Vierailu oli just sopivan mittanen, eli tämmönenki ei-niin-hyvin-keskittyvä (museo)kävijäkii sai siitä paljo irti.

                                     

Oppaalla oli pää.

...mutta näiltä kavereilta se oli hukkunu johonkii matkalle.

Tämmösen rankan opiskeluputken keskellä oli onneks vappaa torstai, jollon meikän sissäinen turistiseikkailija pääs valloilleen. Ei muuta ko paekallisten Koskilinjojen hellään huomaan ajelemmaan kohti Vallettaa. Sinne saavuttua oli jo ihan ok pitää ekka evästauko eli ostaa hyvä ja ravitseva maltalainen patonki, jonka voimin matka jatku kohti kaakkosrannikolla sijjaitsevvaa Marsaxlokkia. 

                                                 

Marsaxlokk

Kysseessä on meleko autenttinen kalastajakylä, joka on kyllä alakanu houkutella turisteja puoleesa vähä turhankii palijo. Koko mesta koostu lähinnä yhestä rantakavusta, joka oli reunustettu pienillä ravintoloilla. Menut oli sitä luokkaa, että kala-allergikko ois kuollu näläkään. Tai allergiaoireisiin. Turkoosina aukiavalla lahella oli jumalaton määrä perinteisiä maltalaisia venneitä eli hutsuja luzzuja, joijen ympärillä paekalliset persjalakaset ja lyhyet kalastajaäijät värkkäili verkkojaan kuivumaan ja maalaili paattejaan. 

                                                   

Hommissa.

Hutsut varikolla rivissä

Kalastusluzzuja

Hutsut rauhallisina satamassa.

Rantabulevardin toesesta päästä aukeni pieni hiekkaranta, jonka jäläkeen alako kivikkoisempi biitsi. Näille hieman autiommille huudeille teki tietty mieli, eli ei muuta ku tennarit veke ja uittelemmaan varpaita Välimeressä. Evästauko oli hyvä piettää rantakivellä istuen, vaikka välillä tulleet ylläriaallot kastelikii pärskeillään meikän kakkosevvään eli kuivan ja pahan maltalaisen mantelipiirakan palan. No, eipähän ollu niin kuiva ennää. Rannalta löyty myös ensimmäiset simpukat -sekä käsittämätön läjä muuta roskaa aina hammasharjoista, muovipulloista ja vaatekappaleista lähtien.

Peruskulukuneuvo marsaxlokkissa luzzun ohella.

Jossain vaiheessa turisti havahtu siihen todellissuuteen, että takasin sivistyksen parriinki pittäis palata. Niimpä sitä sitte köröteltiinki taas bussikyyvillä kohti ihimisten ilimoja -ja ekkaa asuntonäyttöö, jonka kanssa on tietty ollu hyvin maltalaishenkistä säätöö ja kohkaamista: välittäjä-äijä nimeltään Konrad (eli tuttavallisemmin Kortsu) peru näytön kerran alle tunnin varotusajalla, koetti sitte siirrellä sitä ties mille päivälle ja loppujen lopuks vielä aikasti sitä puolta tuntia ennen sovittua ajankohtaa. Kortsun Msidassa sijaitseva kämppä oli erikoesin asumus, jossa ollaan koskaan vierailtu. Kysseessä oli pitkä käytävä, jonka oikeelta seinältä lähti yhteesä viis ovvee keittiöön, kahteen makkariin ja kahteen kylppäriin. Käytävän päässä oli kämänen ja lasitettu parveke. Jostain syystä ei-merinäköalalla varustettu ja liian lähellä lipastoo sijaitseva käytäväkämppä ei oikeen puhutellu ihimistä, eli otettiin suunnaks silimäniskijä-Clauden luukku Sliemassa keskellä elämää.

                             

Tähän väliin vähäsen maltalaista luontoa, var så goda!

Tämän varsin omalaatusen ja lipevän äijän asumus kieltämättä vetos Suomi-tyttöihin. Kysseessä on siis kahen makkarin, olkkarin, kylppärin, keittiön ja KATON muodostama katutason kämppä, jossa on pyöreet oviaukot ja puiset kattopalakit. Iltasilla luukku näytti aika pimmeeltä ja kylymältä, ja moni asia siellä oli keskenerästä. Jollain selittämättömällä tavalla asunnossa oli kuitenkii jottain, mikä no, jos ei suorastaan puhutellu, niin ainakii kuiskaili kuuluvasti. 700 eurolla kuussa suomalaisnaisen kanssa naimisissa ollu vuokraajaukkeli luppaili paitsi veen, sähkön ja fifin, myös "kaiken mitä vaan ikinä asuntoon halluutte". Näistä luppauksista lummoutunneina eppäileväisinä myö suunnattiin vielä seuraavana aamuna kahtelemmaan vanahan kunnon Yvoskan matalaa majjaa sammoille Slieman huudeille. Kysseisestä asunnosta oltiin siis viestitelty tämän vähintäänki omaperäsen, hieman FAS:lta näyttävän rouvan kanssa jo Suomesta käsin. Kämpässä ois kyllä tillaa, kolmitasonen ja aurinkoinen katto sekä parveke 700 euroon, mutta joku siinä ei vaan napostellu, joten tätönen sai jäähä Paavi-avaimenperineen lehelle soittelemmaan.

                                        

Asumusasioitten äärellä on hyvä hämmentyä myös maltalaisten hervottoman kokosista mansikoista.

Kämppäajuttua pyöriteltiin mielessä vielä pitkälle iltaan, kunnes laitettiin silimäniskijälle kieltävä vastaus. Ukkelia tämä ei yllättäen lannistanukaan, vaan äijä ois siitä huolimatta halunnut tarjota Suomi-tytöille vodkapullon ja reffit. Tästä tarjouksesta voimaantunneina uskallettiin lähtä mukkaan huimaan tarjouskilpaan, jollon kaveri yllättäen heittikii vuokraks 600e. Kunnon tinkijöinä ehotettiin 550e/kk, mutta pihiin vaimoonsa vettoova jäpikkä vei tässä voiton, eli tilanne on se, että huomenna käyvään katastamassa asumus vielä päivänvalossa uuvemman kerran. Vähäsen innostuttaa, vähäsen eppäilyttää, eli katellaanpa! 

Perjantaihin mahtu asuntokuvioitten lisäks myös ihka ekka ranskan luento. Siellä meikä napotti lipastolla kolomen maltalaisen, yhen britin, puolalaisen, omanilaisen, italialaisen ja espanjalaisen kanssa hommeisessa salissa kuulemassa vanahaa maltalaista tätöstä, jonka ranska kuulosti meleko kiihkeeltä ja intohimoselta, mikä oli kuitenkii aika kaukana tantan olemuksesta ja harmaasta villahammeesta. Koska mummelin pedagoginen ja didaktinen ossaaminen oli luultavasti kivikauen tassoo, alotettiin tuo uuven kielen opiskelu harjottelemalla taivuttammaan ensimmäisen konjugaation verbejä. Ihan hyvähän se on taivutella, ku ei vielä tiiä ensimmäistäkää verbiä. Myös kaikki maailman ääntämissäännöt on nyt hanskassa, vaikkei yhtään sannaa ookaa vielä hallussa. Meikä oli ootellu ekalta luennolta lähinnä lepposta patongin pureskelua ja viininlipitystä, eli kyllähän se verbin taevutus söi ihimistä. Jospa näitä ennakko-ootuksia vois totteuttaa sitte maalis-huhtikuun vaihteeseen varatulla Ranskan-reissulla paremmin.

 Ranskan vastapainoks illalla olikii sitte hyvä lähtee asuntobisneksiä juhulistammaan Texmex-nimiseen mestaan vähän afterworkeille.

                               

 Kyllähän ne maistu, varsinkii ku takana oli näinki huikee kuuven luennon kouluviikko. Ansaittua settiä siis. Kahen sangria-pitcherin ja parin lähikulumien pystärin kautta ilta pääty omille kämpille belgialais-meksikolais-venäläiseen seuraan ja marsua (viiniä siis!) maistelemmaan. Olihan sitä siinäki. Tämmösessä kansinvälisessä kommuunissa on kyllä puolesa ja puolesa asua.

Lauantaipäivä vierähtikii sitte meleko laiskoissa merkeissä, ja vallaistuminen iski vasta iltapäivällä. Sillon oli hyvä lievähkön viinihedarin siivittämänä hypätä bussiin ja lähtä jälleen kerran hiukan seikkailemmaan. Tarkotus oli ajella historiallisseen Vittoriosan kaupunkii, mutta koska kulukuneuvoista oikialla pysäkillä poesjäänti ei oo koskaan ollu meikän vahvimpia puolia, kohteeks vaehtuki yllättän joku keskellä ei mittään sijjaihteva toisen maailmansodan aekanen linnotus. 

                                     

                                                            Näillä kalliolla voipi tuulisen lauantai-iltapäevän viettää.                                                             

                                       

Oli kieltämättä meleko aavemainen fiilis seikkailla siellä yksinään ja tuijotella merelle kovassa tuulessa ja tihkusatteessa muurien ja raunioitten ampuma-aukoista. Kettään muuta ihimistä ei näkyny lähimaillakaan, mikä on kyllä Maltalla aika harvinainen tilanne.

                                                         

. Melekeen tuntu siltä, että ois pitäny jollakii tykillä pari kertaa zoomailla merellä lipuviin laevoihin.

                                                               

Seikkailuilta kottiuvuttua oli tiedossa kulinaarinen ilta, sillä Suomi-tytöt suuntas nimittäin vanahan kunnon ex-kämppis Kuakelin kanssa perinteiseen maltalaiseen Gululu-nimiseen ravintollaan Sliemaan. Johan sitä viijessä päivässä oli maanantaina pois muuttanutta Kualeppia vähän ehtiny jo ikävä tullakii, vaikka aamun siivoustuokion yhteyvessä löytyneet mustat hiukset ja muut epämääräset karvat vähän Kaakelin kaipuuta lievittivätkii. Vaikka kaveri ei muute ollu vieläkään käyny suihkussa, oli ilta siitä huolimatta hauska, ja maltalainen safka kyllä uppos. 

                                             

Pupupastaa kera Kuakelin

Etenkii meikän rabbit spaghetti eli pupupasta. Pittää tässä itekii vissiin suunnata kanniineja metästämmään. Ruoan piälle oli kipastiin vielä tuttuun ja turvalliseen Saddle'siin Alehandron tykö kiskasemmaan pari vauvaviinipulloo (=minipullo viiniä), ennen ku oli aeka kipitellä Kuapelin ovelle asti saattelemina kottiin. Kaveri pyys Suomi-tyttöjä vielä seuraavana aamuna seuraksesa kirkkoon, vaan tällä kertaa synnintunnustusrituaalit jäe kyllä välistä. Vaan katellaanpa ens viikolla.

Sunnuntaille oli ollu alakuperäsen pläänin mukkaan aikataulutettuna vaihtareille suunnattu kunnon massavaellusreissu, mutta vaikka meikä olikii tilannu aurinkoisen päevän, oli paekallinen säitten haltija piättäny toisin. Näin ollen eräjormailupuuhat lykkäänty viikolla ja sunnuntaista tuli juustokakun tuoksunen sadepäivä. Tästä kelpaaki taas suunnata uuteen viikkoon -jonka eka luento huomisaamulta on tietty yllättäen peruttu.

Cheers toverit!

PS. Loppuun taas viime päivien maltan sanat: sahha eli "näkemiin", kif inti "mitä kuuluu", xarabank eli "bussi" ja xinhu eli "mikä tämä on?"Alakelkeehan opetella! Ja varrailemmaan myös lentoja tänne ;)

                                               

PPS. Muistakaa myös, ettei leikkipuistoon saa mennä korkkareilla!

Tässä vielä vimppa elämänohoje, olokaa hyvät!

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa

Ensimmäinen perjantai 13. Maltalla sujahti ohite lepposissa merkeissä. Niinkö jokkaenen muuki päevä. Parvekkeen penkin kulutus ja kavulla autoillaan tolloilevien maltalaisten tuijottaminen on tämän kotimummon parasta viihettä.
                                                   

Maltalaiset on vissiin erikoistunu liikenneruuhkien aiheuttamiseen

Tämmösestä autoletkasta lähtevvään tööttäyskonserttiin on mukava herätä aamulla

 Toki välillä piti vähä aktivoija ihteesä ulostautumalla kavulle haahuilemaan. As every day.
                                                 

Haahuillessa voi käyvä esim Mark & Spencerin yläkerrassa ottamassa kuvia

Myös aplaripuihin voipi törmätä

                                                     

Puistot on kans fine. Vaikka tuommoset laatat onkii muuten satteella liukkaita.

 Illalla mummoilukotiäiteilymoodi pääsi onneksi rakoilemaan, kun Suomi-tytöt parin marsulasin ja vastapaistettujen lettujen voimin taapersi bussiin ja ajeli sillä isolle kirkolle kulttuuriin tutustummaan pubiin istuskelemaan. No, istuskeltiinhan siellä -yhen juoman ja parin tunnin verran, kunnes uni meinas voittaa. Se siitä villistä baari-illasta. Palellen ja haukotellen oli hyvä löntystellä bussiasemalle ja melekee nukahtaa lämpösseen onnikkaan. Näin ne nuoret ihimiset ulukomaan reissuillaan perjantai-iltaansa viettää.

Tunnustusta täytyy kyllä antaa illan menomestalle eli Vallettassa Republikalla sijjaitsevalle Django Jazz Clubille.
                                                   

...jossa oli hieno sisäkatto

                                               

...ja soittimia, joita ois saanu soitella. Jostain syystä en muute soittanu,

 Mestassa oli autenttinen meininki eikä Paceville-mekkoja -paitsi yks emäntä, joka kyllä piirty verkkokalavoille loppuiäks. Matami oli vetässy yllesä jonki ettäisesti leninkiä muistuttavan kangaskappaleen ja jalakojasa verhoomaan jäätävät toloppakorkokengät. Sieluun sattu ja silimistä valu verta naikkosen mekon etumukseen vilastessa. Paenovoimaa ja kaikkia muitakii fysiikan lakeja uhmaava rintavarustus ja ennen kaikkee sen esillepano herätti kunnioituksensekasta -noh, lähinnä häppeetä. Kysseessä oli semmonen "vaatekappale", että muikkelin kanssa keskustelleen äijän piti vetästä sisätilloissa arskat silimille, jotta pysty rauhassa tuijottelemaan kaikkialle muualle ku puhekumppaniaan silimiin.

Näin laskiaisen tienoilla Katoliassa eli katolisessa maassa eli Maltalla vietetään karnevaaleja, joista sitte alakaapiki pääsiäistä edeltävä lama hilijanen kausi. Varsinaiset karnevaalipippalot juhulittaan Maltan jos mahollista, vieläkii pienemmällä naapurisaarella Gozolla, jossa kemukansa bilettää villisti illasta aamuun. Mukavuuenhaluset ja sadekammoset suomalaiset näkivät kuitenkii parhaaks vaihtoehoks jäähä tutulle ja turvalliselle pääsaarelle ja kippistää tätä uskonnollista riemujuhulaa käymällä kahtomassa Vallettassa piettävien lasten karnevaalien humua. No, olihan sitä siinäkii. Teinilaumoja mikrosortseissa ja pikkumuksuja mitä mielikuvituksellisimmissa kostyymeissaan. Meikällehän riitti perus farkut & tennarit -lookki.

Ystävänpäevähärpäkkeetä

Karnevaalikrääsää

Pyjamabanaani!!<3

Karnevaalihumun lomassa oli tietty tärkeintä saaha maha täyteen, mikä tapahtu Gugar-nimisessä hippimestassa. Monenlaisia vegaanisia asioita oli tarjolla, ja kyllähän sitä niilläki sai mahasa täyteen. Ja hyvin saikii! Aterian kruunas jälkiruoaks syövyt raakapallerot, joissa makuina oli kookos ja suklaa.Ei jääny ainakaa liiaks sallaatin maku suuhun.
                                       

Tänne voipi tulla uuvestaanki

Lähti näläkä

Vegaanisten asioiden äärellä

 Vallettasta oli hyvä kipitellä takasin kotikulumille ja jatkaa kotiäitilinjaa esimerkiks pyykinpesun, imuroinnin ja tiskauksen muodossa. Lauantai-illan pelasti yllättäen kuitenkin rakas kämppiksemme Kuapeli, joka alkoi kuuven maissa asettelemaan keittiön pikkupöyvälle viinipulloja, juustoja ja salamia.

Pian sitä istuttiinki pöyvän ympärillä mukavasti kolomisteen mussiikkia kuunnellen, herkuista nautiskellen ja paskaa läppää laatusettiä heitellen. Siinähän sitä vierähtikii melekeen kaheksan tuntia, ja samalla mielikuva kansinvälisestä kämppiksestä heitti kyllä kuperkeikkaa. Vaikka ei se kyllä oo vieläkään suihkussa aekaasa viettänyt. Lisäks kaveri myös mainihti käyttävänsä koko ajan samoja vaatteita ja vaihtavasa vaan välillä sukat ja alusvaatteet. Noo, meitä on monneen junnaan ja silleen. Ja sinne asemalle myös. Yhtä kaikki, ilta oli melekosen hauska ja avartava.

Sunnuntai oli taas puolirento partsipäivä. Soiteltiin muun muassa Kuakelin kanssa tinapillillä virsiä parvekkeella. Naapurin mustaa miestä muute ihimetytti. Meitä puolestaan kummastutti toisen naapurikämpän katolla ulukoileva mopsi. Pikku ruttunuama käväsee aina söpösti hihinassa aamulenkillä ympäri kattoo. No, maassa muan tavalla. Iltapäivällä leipastiin kaverin (ei siis mopsin vaan Kuapelin) lähön kunniaks hyvin sovellettu uunijuustokakku ja iltasilla suunnattiin vielä kolomisteen intialaiseen illalliselle. Ateriaa tähditti tv:ssä pyörivä  kerrassaan puhutteleva Bollywood-filmi, josta ei romantiikkaa, punasia huulia, keinuvia lanteita ja draamaa ainakaa puuttunu. Onneks ruoka maistu silti hyvin. Ihan tuli Oulun Garam Masala Korkeimmalle räätälöityine valikkoineen sekä huolenaihekokkeineen mieleen :D

                             

Juustokakkukattaus

Chicken Tikka Masalaa & Palak Paneria & Punkkua (vaikka tilattiinki valkkaria)

Maanantaina pitikii sitte palata ihan oikiaan arkeen ja mennä luennolle kello kasiks.Samaltahan se tuntu, ku Suomessakii. Ensimmäiset Malta-vitutukset ja arkifiilikset alako iskiä päivän mittaan, kun tuntu, ettei mikkään oikein onnistunu ja toiminu: luennot alakaa älyttömän paljo myöhässä, kun opiskelijat tullee paikalle tasan jäläkee ja luennoitsija hyvällä lykyllä 20 minnuuttia ilimotettua myöhemmin. (Maltalaisiin verrattuna) Tunnollisena suomalaisena sitä saa napottaa paekalla yksinää ja arvailla, onkohan koko luento mahollisesti peruttu. Kun luennoitsija suvvaihtee tulla salliin, on ihan ok, että tyyppi esimerkiks puhhuu puhelimessa samalla ko opettaa. Asiat ruukataan mennä kauheella vauhilla läpi, eikä ees pikakirjottajameikä ehi rustata infoo prujuista Marimekon siniseen Unikko-vihkoon. Luento saatetaan lopettaa puolen tunnin jäläkee ilimotetun kahen tunnin sijjaan kenenkään asiaa kysseenalaistamatta. Se myös voijaan perruu, ilimottaa piettäväks ja perruu uuvelleen kahen tunnin varotusajalla.

 Prujuja ei saa kässiisä mistään, ja lopulta kauheen selevitystyön jäläkee vaihtarirukan käsketään mennä lähheiseen kopiointiliikkeeseen pyytämään communication therapyn neljännen vuoskurssin muistiinpanoja, jotka sieltä pittäis kuulemma noin vaan saaha. No, ei muute saanu. Lisäks fiilis on luennoilla joskus niinkö ulukoavaruuesta tulleella, ku maltalaiset puhua kalattaa omissa porukoissaan keskennään omia juttujaan ja itte oot ainua, joka ei kuulu joukkoon. Sosiaalissuus ei meikällä aina riitä siihen, että tunkis mukkaan porukkaan ja alakas höpötellä välliin englanniks. Lisäks tuntuu aika tyhymältä, kun koko ajan on pikkusen pihalla kaikesta ja joutuupi kyselemmään hulluna. Logopedian ainuana vaihtarina ja vaaleena ei-maltalaisena sitä tuntee olevasa toellinen silimätikku, joka kyllä erottuu tummien paikallisten keskeltä. Kiusallista. Välillä yliopistolla elo ja olo tuntuuki vähä orvolta verrattuna muihin vaihtarikavereihin, joitten kursseilla on aina paljon sakkia ja usseempia muita ulukomaalasia. Well, this is Malta. Ja logopedia.

             

Maanantaimieliallaa oli omiaan komppaamaan myös saje, joka sai lipaston pihan tulvimmaan. Suomessa muuten käytetään tämän estämisseen viemäreitä...

Saje voi tulla myös sisälle. Kuva kavereijen kämpiltä.

Maanantai-iltana sanottiinki (haiskahtavien) hallausten kera hyvästit jenkkikämppis Kuakelille, joka muutti toiseen asuntoon. Kaveri pyys Suomi-tyttöjen sähköpostiosotteet ja lähetteli jo tiistaina kaipaavia viestejä, eli ehkä ollaan tehty ulukomuan eläjään lähtemätön vaikutus. Kualeppi jätti jäläkeensä vaan kasan hiuksia, epämääräsiä karvoja -ja vienon Kuapelin tuoksun leijjailemmaan asuntoon. Päästiinpähän siivous-, tuuletus- ja pyykkäilyhommiin.

             

Kämppiksen jäänteet lakanoissa

 Kämpän etintää on mahtunu myös meikän viimepäiviin, sillä neljäs päivä maaliskuuta vaihtaritytöt tullee vaihtamaan osotetta. Kuhan vaan tietäs, minne. Sähköposteja, tekstareita ja puheluita sisältänneitten alakuviikon päevien tuloksina kolome asuntonäyttöö on sovittuna, eli eiköhän tästä vielä hyvä tuu, vaikka maltalaiseen tyyliin yks näyttö peruttiinki tiistailta vajjaan tunnin varotusajalla. Basic stuff siis.

Tiistai-iltana on aivan ookoo suunnata asuntonäytön perruunnuttua lähipubbiin Open mic -iltaan. Ja bongata sieltä eppäilyttävästi Jaakko Tepon kaksosolento.

Kauaa ei iliman kämppistä ehitty elellä, ko tiistain ja keskiviikon välisenä yönä kämppään putkahti suoraan ulukomailta sen oikia omistaja eli silimäniskija-Tsoni, joka majottautu sohovalle. Aamutuimaan kaveri pyyhäls lentokentälle hakemaan Kuakelilta tyhyjäks jääneeseen huoneeseen kaks meksikolaista naista majottummaan sunnuntaihin asti. Porukkaa asunnossa siis tullee ja mennee, joten sosiaalistumisen paekkahan tämä on. Puheliasta sakkia tuntuu nuo Etelä-Amerikan eläjät olevan, tai aenakii siltä meikästä tuntu, ku heti aamukahavipöyvässä silimät ristissä istuessa sai kuunnella tyyppien tauotonta tykistystä. Toestaseks tuntunu ihan jännältä.

Siinäpä tärkeimmät kuulumiset täältä Välimereltä lähipäevien ajalta. Seuraavassa postauksessa tulossa juttua ainaski keskiviikon ja torstain kultturelleista ja sivistävistä kuulumisista. Terkkuja Suomeen, äitiä on ikävä!

PS. Mielialan nostatuksena ja hetken mielijohteesta maanantain luentotauolla meikä muuten piäty extempore varraamaan maalis-huhtikuun vaehteeseen lennon Maltalta Marseillesiin Ranskaan ja sieltä 800 km:n ja peräti 15 tuntia kestävän bussimatkan Pariisiin. Hups. Sieltä jatko on vielä suunnittelun asteella, mutta halavat lennot esimerkiks Milanoon, Venetsiaan tai Sisiliaan houkuttas. Katellaanpa.

PPS. Tässäpä viime aekojen maltan sanat: illum eli "tänään", gzira eli "saari", bongornu "hyvää huomenta", bonasira "hyvää yötä" ja sahha eli "näkemiin".

Hei hei! (jep, meitä on tosiaanki monneen junnaan....)