Yhtenä torstaina kolome reipasta suomalaistyttöö napotti aikasin (okei, ysiltä) Maltan lentokentän lähtevien lentojen aulassa. Tästä voi siis päätellä, että Finskin Helsinki-Malta lennot on ollu vissiin tarjouksessa. Meijän lisäks kentällä ootteli myös Edelmanin Samppa, eli ainuastaan Juha Vuorinen oli Maltan mahtavimpien suomalaisten lentokenttä-gatheringistä unohtunu. Meikä vastaanotti suoraan Kuusamosta enon ja tämän naisystävän, sillä välin ko armas Anniina-kämppis sai vieraakseen perheensä, ja kolmatta Suomi-tyttöö tuli moikkaamaan pari kaveria. Sampan visiteeraajista ei sitte ookaan tarkempaa tietoo, keitä lie olleet.
Heti kentällä matkalaisilta otettiin luulot pois, ku eessä oli hyppääminen maltalaiseen bussiin. 10 kilometrin matkaan vierähti yli tunti, eli oltiin siis välittömästi asian äärellä. Joukkoliikenteen sielua raastavaan noppeuteen vierailijat saikii viikon mittaan tottua. Sliemassa ilmastoinnin kylymettämät ja bussin huiman jousituksen takia perseet hellinä oleva reissuseurue käväs nautiskelemassa Tre Angelissa lounaan, ennenkö vieraat pääs asettummaan Diplomat Hoteliin. Ehtipä Suomi-sakki käyvä katsastamassa Sonta Ritan matalan majankii, mikä tais hommeisella kehitysmaalasuuvellaan ja ötökkäfarmillaan lähinnä järkyttää... Illan ohojelmassa reippaalla allekirjottanneella oli vieraijen lähettyä lähinnä tulevan viikon suunnittelua, ja totta kai villi vapputorstai-ilta piti viettää oululaisen wesibussin sijasta maltalaisen kämpän olkkarin nojatuolissa kouluhommia naputellen. Hohhoh.
Perjantain agenda oli tällä sukulaisseurueella meleko simppeli: aurinkoo, lämpöö ja Valletta-haahuilua kuului rennon lomapäevän reseptiin.
 |
| Slieman kalliorannoillakii riitti aurinkoo haikailevia |
 |
| Vallettahan se siellä! |
Onneks säät suosi matkaajia lämpötilan kohotessa yli 30 asteeseen ja uv-indeksin hipoessa kymmentä. Lauantai olikii jo sitte edeltäjääsä huomattavasti tiukempi päivä, sillä aamusella täpötäys ja hikisen uuvuttava 222 kuletti reissarit Cirkewwan lauttasatamaan, josta matka jatku kohti Gozoa. Ei muuta ko kysseisellä minisaarella jälleen uuteen bussiin ja perinteisellä maltalaisella bumpy ridella kohti saaren pääkaupunkia Victoria. Kysseinen mesta oli äkkiä katsastettu, vaan onneks jonki matkan päähän keskustasta rakennettu linnotus tarjos matkaajille paitsi historiaa, myös maisemia.
 |
| Turistit |
 |
| Kehitysmaan hiekkakivirakennuksia. Kuvitelkaa tähän "Autopommi surmasi kolme siviiliä Afganistanissa" -uutinen. Maisema nimittäin täsmää. |
 |
| Cittadellan muureja |
Miinuksena paikassa oli tosin hyvin maltalaiseen tyyliin käynnissä oleva remontti: alituiseen sai koettaa väistellä suunnilleen päälle ajavia työkonneita tai taivaasta tipahtelevia kivenlohkareita. Matkaopaskirjan luppausten mukasesti "uskomattomalla näköalalalla" varustettu Ta'Rikardu-ravintolakii tuotti hienosen pettymyksen, sillä kysseinen maisema koostu ainuastaan vastapäisen talon kalakkikiviseinästä. No, aina ei voi voittaa. Ruoaks ollu pupupaisti sentään maistu, ja täyvellä mahalla kelepas hypätä tuas kerran bussiin, tällä kertaa tosin Azure Windowlle menevään semmosseen.
 |
| Azure Window |
 |
| Onhan se nyt hirveen jännää, ku kallio mennee tuolleen jännästi. |
 |
| Kuka ui, kuka ei. |
Perillä oli pari tuntia aikaa kierrellä. kiipeillä ja räpsiä kuvia. Kysseessä on siis korkee, meren ylle kaartuva kallionkieleke, johon vesi on aikojen saatossa kovertanu massiivisen reijän. Paikka ei ainaskaa vielä oo täysin kävijöijen pillaama, eli Slieman turistirysästä vähän avarammille seuvuille pääsy lämmitti matkaseurueen mieltä, ja aika vierähti siellä nopiaan. Ees maailman kamalimmat vessat ja Rapa-niminen jäätelökoju eivät lannistanneet mieltä.
 |
| Söesitkö? |
Päivän väsyttämä sakki jätti Azure Windown joskus viijen tienoilla, ja monivaiheisen bussi-lautta-bussi-combon jälkeen lähempänä yheksää oli ilo päästä takasin kottiin. Matkaopashommat on muuten kokopäevätyötä.
Sunnuntaikii oli meleko tiukka turistipäevä, sillä heti aamusta sukulaisseurue suuntas Marsaxlokkiin kohti markkinoita. Loputtoman pitkältä tuntuneen, lähinnä tuliaisostoja sisältäneen, kojujonon haltuunoton jäläkeen maistu jätski, ja miks ei myös oikee ruoka. Ei muuta ko kunnon turistimoodi päälle ja matkaopaskirja & Tripadvisoria sellailemmaan. No, tulihan ne mahat täyteen. Aurinko porotti jälleen suhteellisen lämpimästi, ja suoraan Pohojos-Suomen hangilta Välimerelle tupsahtaneilta matkalaisilta kärähti muun muassa jalakapöyvät ja päänahka, eli ilta taiskii vierailla vierähtää lähinnä taisteluvammoja parannellessa.
 |
| Luzzu-hutsuja! |
Maanantaina terhakalla matkaoppaalla eli allekirjottanneella oli kysseisestä duunista ansaittu vappaapäivä, eli vieraat sai selevitä päivän omillaan meikän suunnatessa ohdakkeiselle opintielle aka yliopistolle. Kaks luentoo tuntu tähän laiskuuteen tottuneesta ihan täyveltä työpäivältä, ja vielä ko siihen lisätään illalla kevyttä pakkaussäätöö ja kamppailua hajonneen lämminvesivarraajan kanssa, maistu uni illalla iliman sen kummempia toimenpitteitä.
Tiistai ja keskiviikko oli jälleen tällä oppaalla tiukkaa duunia, ko Malta vaihtu hetkeks Sisiliaan. Tästä onkii jo oma postauksesa julukastu jo alakuviikosta. Kun lentokone lopulta laskeutu Cataniasta jälleen tälle pikkukivelle keskiviikkoiltana, oli helepoin ratkasu ottaa taksi Sliemaan ja majottaa Kuusamon ihimeet Sonta Ritalle ennen aamun lentoa takasin koti-Suomeen.
 |
| Meikä ja maltalainen taksikuski, arvatkaa, kumpi on kumpi! |
 |
| Sliema ja iltavalaistus |
Ei muuta ko huolellinen ötökkätarkastus, pientä nokannyrpistelyä hommeen hajulle ja kattotuuletin päälle -tällä reseptillä matkalaiset selevis ko seleviskii yöstä autenttisissa kehitysmaaolosuhteissa. Aamulla, ko ovi painu heijän perässään kiinni ja kavulta kuulu ennää matkalaukkujen raahausääni asvaltilla, saatto meikä huokasta helepotuksesta. Tiukka mutta piristävä viikko oli saatu kunnialla päätökseen.
.jpg)
