Elämääni kuplassa

Hoplaa! This is Välimeri calling :)

Tämmösiä kattoaurinkosessioita tänne kuuluu. Huomaa kuitenkii villasukat!

Täällä Sonta Ritan kämpän sohvalla maha täynnä hedelmäsallaattia ja pannaria on lepposta istuskella viikonloppuiltaa blogin parissa ja toista tuntia jatkuvaa ilotulitusta (jonka syy on jälleen kerran tuntematon) kuunnellen.

Tässä kuva ensimmäisestä kaasu-uunissa paistetusta asiasta eli pannarista. On mulla vaan näppärä kämppis! Kuulemma moisen vehkeen oikian lämpötilan tietääpi lähinnä naamalla kokkeilemalla. Ehkä siinä on syy, miks meikä sitä tuskin tullee käyttämään...

 Viikko on tuassiinsa vierähtänyt täällä, ja kohta takana on jo kaks kuukautta tätä Malta-elloo. Aika on lähinnä siis tiivistetysti menny tämmösissä merkeissä:
           

Dingli Cliffseillä voipi vaihtoehtosesti katella maisemia tai räpeltää puhelinta. Tässä esimerkit molemmista vaihtoehoista, olokaa hyvät!

Huhhuh, sanon minä! Saari alakaa hiljalleen käyvä suht pieneks, ja välillä on fiilis, että tärkeimmät mestat on jo koluttu, mutta onneks reilun viikon päästä eessä onkii jo superaikanen aamulento Maltalta Marseillesiin ja sieltä 15 tunnin bussimatka Pariisiin. Kuuven Suomi-seuran täyteisen Ranska-päivän jäläkeen meikä hyppääpi jälleen bussiin (tällä kertaa tosin onneks vaan 14h 30min!), ja kohteena on tällä kertaa Milano, jossa kuluuki sit kaks päivää ihan all by myself. Voe tätä budjettimatkustamista! Loman loppupuoliskolla reissu päättyykii sitte lentolla takasin Maltalle, ja näillä näkymin täällä viivytäänkii sitten toukokuun alakuun saakka, ennenkö taattua laatua oleva sukulaisseurue laskeutuu tänne saarelle ja vuorossa on pieni Sisilian-matka. Siinähän tuo vierähtääpiki sitte kevät. Välillä mielessä käväseepi aina Oulun ja Suomen tyypit sekä tutut arkikuviot, ja joskus täytyy myöntää, että ikäväki ehkä vähän on. Oon muun muassa nähäny unta hiihtämisestä, saunasta ja meikän pyörästä :D

Näkymä satamaan ja jotakii tykkiasioita Vallettassa. Eipähän näytä samalta ko Oulun torinranta. Vaan tuommosella ois kiva ampuu.

Ei muute pääse jäälle hiihtämmään.

Nyt kuitenkii näistä tunnelmista takasin menneen viikon kuulumissiin! 

Tiistaina juhulittiin St.Patrickin eli jonkiilaesen holy guyin päivää. Ketä näitä nyt onkaan.

Koristelujaki piisas.

 Kysseisen hepun kunniaks oli sunnuntaina myös jonkin sortin mussiikintäyteinen ulukoilimahäppeninki Florianassa, ja päästiinpä kysseisessä tapahtumassa todistammaan myös pienmuotosta joukkotappelua. Vaan onneks ei tarvinnu olla mukana painimassa! Vissiin kysseessä on joku Irkkulan kansallispäivä ja suojeluspyhymys, joten siitähän juhulia rakastavat maltalaeset saavat kunnon syyn juhulia ja lähtä Pacevilleen. Loogista! Päevällä piti kuitenkii istua tunnollisesti pari luentoo, joista ekka jäi kyllä välliin, koska jostain mysteerisyystä lipastolle menevä bussi lähtikii johonkii perseeseen... Well, this is Malta! Illalla päästiin kuitenkii ite asiaan, ja ohojelmaan kuulu lähinnä vaihtariporukalla Casey´siin menoa ja livemusaa, eli aivan hyvvää settiä siis.

                           

Vähän maltalaista mussiikkia ála Red Electrick. No tiestysti koska Pyhä Pate.

Keskiviikkona puolestaan oli vuorossa hitusen kulttuuria, ku bussi kuletti reippaan vaihtarilauman Mdinaan tutustumaan St. Paulin katakombeihin. Siellähän se aurinkopäivä maan alla vierähti,  basic stuff siis.

Täällä se jengi on hengaillu jo pari tuhatta vuotta takaperin. Paistokohan sillonkii aurinko?

                                                               

Iltasilla kävästiin vielä vähän moikkaamassa Tsonia ja Kuapelia ennen jäläkimmäisen lähtöä. Samalla paljastu taas yks päräyttävä fakta kysseisestä kaverista: heppu pessee vaatteensa vaan neljä kertaa vuojessa. Kaiken jäläkeen tää paljastus ei tosin tuntunu ennää missään, eli jonkin sortin karaistumista on vissiin tapahtunu.

Torstaina koko Malta vietti jälleen kerran public holidayta, tällä kertaa Pyhän Joosepin takia. Mistä näitä holy guyta oikein tulleepi? Meikälle tämmönen vappaa merkihti hyvvää tillaisuutta paitsi nauttia auringosta, myös suunnata ihan extemporee kahtoo maltalaista jalakapalloo :D Sinne saakka ei kummiskaa koskaa piästy, koska eihän nämä paekalliset ossaa mittää opasteita tehhä, ei ees stadionille, jossa pelataan kysseisen valtion kansainvälisenkii tason ottelut. Ku mesta lopulta löyty, olikii ottelu alakanu vastoin maltalaista aikakäsitystä kerrankii ajoissa, ja tyypillisseen välimerellisseen byrokratiatyyliin lippuja ei ennää saanukkaan.

Siinä vaeheessa oli oivaa vaihtaa penkkiurheilun huuma Mdinan keskiaikasiin tunnelmiin.

Tehtiin siis lennosta täyvellinen suunnitelmien  muutos ja huristeltiin ruuhkasella bussilla Mdinan kehuttuun Fontanella-kakkukahvilaan. Ei muute ollu mikkään hukkareissu.

Edellisen kuvan kyltin viisauksia piti tietty uskoa!  (huomaa extemporeostos eli uuvet rillit)

No saihan sieltä sitä kakkuakii. Oli muute hyvvää.

Perjantai-illasta muodostu vastoin kaikkia odotuksia yllättävän villi, ko ylleensä Pacevillen tapasia liian melusia bilepaikkoja kavahtava meikä löyskii ihtesä Nativen terassilta rommikola (ehkä usseempiki) kourassa. Kottiutua kelepas viijen jäläkee aamulla, eli onpahan tämäkii lysti tullu koettua. Seuraavana päevänä oli hyvä syyä munakokkelia (eli tuttavallisemmin eggkoksua...) aamupalaks ja lähtä haahuilemmaan Vallettaan ja St. Juliansiin. 

Haahuiluilla bongattu Vallettan satamasta sympaattisten luzzu-hutsujen sijasta vähä erilaisia botskeja.

Meri oli hieno mutta harmaa ja tuulinen.

Viikon päätöspäivä koostukii sitten lähinnä rabbit dinneristä eli pupunsyöntihommista Mgarrissa. Kyllähän se jyrsijä (vai onko kani jyrsijä?!) maistu kiinteessäkii muodossa, ai että, mitä vaihtelua! Päivän kohokohtana mainittakkoon kuitenkii mummon kaa Suomeen skypettely. Tää on vissiin sitä nykyaikaa, ku 80-vuotiaatki harrastaa suvereenisti nettipuheluja. 

Toinen mieleenpainunu asia tältä päivältä oli ruuhkabussimatka Mgarrista Sliemaan: kuski ajo yhtäkkiä täpötäyven linkun tien varteen, nous seisomaan ja alako huutaa keuhkojesa täyveltä matkustajille, huiskia käsillään ja puija nyrkkiä. Maltaa taitamattomalle tämmönen elämöinti oli meleko pelottavvaa seurata. Kysseisen purkauksen syvempi olemus jäikii kielimuurin vuoks tavottamattomiin. Niinku saksalaisenemmistösessä bussissa monelta muultakii.

Näihin tunnelmiin päättyykii sitte tämmönen meleko tyypillinen Maltan viikko. Kaepa tämä jonniilaesta arkee on. Aenakii tämän oman vaihtarikuplan sisällä,

Tähän loppuun meikä vois ilimasta vielä tämän hetken syvimmän huolenaeheen paekallisella kielellä: Tahseb li se taghmel ix-xita? Se, joka arvaapi tarkotuksen, saapi postikortin!

PS. Armas kämppäkaiffarini Anniina kirjottelleepi myös blogia tästä välimerellisestä elosta ja olosta. Jos meikän sepustuksia viksummat jutut napsuupi enemmän, kannatteepi kurkata osotteeseen http://anniinamaltalla.blogspot.com/ :)

Too much beauty to handle

Long time no see eli hyvinkii maltalaiset terkut täältä Sliemasta (olokkarin tuuliselta sohovalta, jossa hengitys höyryää)!

Paekallinen siesta 24/7 -asenne on vallannu tämänkii vaihtarin, joten siinäpä selitys tälle reilun viikon  mittaselle blogihilijasuuvelle. Tuttuun tyyliin luentojen peruminen on ollu melekeen enemmän sääntö ku poekkeus, ja näin ollen ajan on voinu käyttää tietysti bloggaamiseen haahuiluun ympäriinsä. Bussilippua on tullu villauteltua ahkerasti, ja vissiin jokuseen uuteen paikkaanki meikä on tutustunu. Onpahan viikkoon mahtunu niin Treasure huntia kaatosatteessa baltsut jaloissa Vallettassa kuin myös neljä eri mudantäyteistä vaelluspäivää sekä kansainväliset tuparit uuvessa kämpässä. Huhhuh. Ja jottei tämä Maltan vappaa-ajanvietto pääsis vaan missään vaeheessa tympimmään, alakaapi pääsiäisloma Ranska & Italia-reissuineenki jo lähestymmään, sillä tasan kahen viikon päästä meikä istuupi jo bussissa (15h!!) Marseillesta kohti Parriisia. Ettei vaan ressiä pukkais?

Monenmoista positiivista pikkuasiaa, unohtumatonta maltalaista maisemmaa ja hyvvää Suomen uutista on tähän viikkoon mahtunu. Kelit alakaapi lämmetä ja aurinko hellii kylymästä pohojolasta tulijaa, eli mikäpä täällä on ollessa. Tässä vaihtarikuplassa on meleko heleppoo ellää, joten saapa nähhä, mitä se arki tulleekaan sitte koto-Suomessa olemaan. Sitä on nyt kuitenkii vielä turha murehtia.

Tämän pitemmittä puhheitta tässä viikon kauneutta ja onnen asioita kuvina:

Ajan kulkuun on mahtunut muun muassa ruokaa. En kyllä tiiä, miks se on tässä heti ekkana.

Kuvassa suosittu maltalainen ape eli lihapullat. Kysseisen mätön nimi sattuu täällä olemaan siis pulpetti. Suomessa se vaan taitaa meinata hiukan eri asiaa.

Myös lohisallaattia täältä onneks saapi. Jäätävällä sitruunalohkolla totta kai.

Marsaxlokkin markkinoilta voi ostaa monenlaisia mereneläviä, kuten mureenoja, tuoreena. Osa jopa vielä myyntipöyvällä potkivana.

Sammaisilla kinkereillä tarjolla on myös usseensorttisia hedelmäasioita.

Välillä on myös hyvä viettää rauhallista koti-iltaa.

... esimerkiks maissijauho-onnettommuuven kokenutta karpalokiisseliäsementtiä syyven. Onneks kämppis on uhrautuvaista ja ymmärtäväistä sorttia!

                                             

Kottoiluun sisältyypi "kiisselin" lisäks myös pyykinpesua, kuten myös pyykinkuivatusta, joka onkii usseemman päivän operaatio huikeen ilimankosteusprosentin vuoks. Tässä kysseisen lajin taijonnäyte keittiön kaappien ovia apuna käyttäen.

Tähän välliin passaapi taas ihhailla vähäsen maisemia esimerkiks sunnuntain Marsaxlokk-Marsaskala-vaellukselta suomalais-saksalais-kroatialaisessa seurassa:

                                          

Parit kiintiöhutsut eli luzzut eli maltalaeset venneet

Joku kahtoo merta

St. Peter´s Pool(/p)

Myös torstain & perjantain meikän omien haahuilujen kuvasattoo kelepaa katella:
                                   

Äitin mukkaanhan kuvassa on siis lintu ja kalastaja. Toivottavasti mulla on fiksumpia lukijoita...

Manikatan rantaelämää

Ghajn Tuffiehan biitsin hoodien saviharjuja. Kelepas kiipeillä!

Mgarriin vievä highway eli tämmönen kärrypoloku

Juuh, elikkäs maisemia oli

                                         

Vaekka lopputulos päevän jäläkee olikii näin savinen

                                    

... oli vappaatorstai parhaalla mahollisella tavalla vietetty ja fiilis sen mukanen!

Perjantaina koettikii sitte suomalais-maltalais-saksalais-itävaltalais-brittiläis-irlantilais-italialais-puolalais-kroatialais-belgialais-amerikkalaisten, 19 hengen voimin vietettyjen tuparien vuoro. Yleisön ehotuksista uuven asumuksen nimeks valikoitu Lovehole. Mitähän tästä pitäs aatella?!

                                               

Tupareissa oli varsin globaali fiilis.

                                                   

Tupareihin kuulu myös vieraskirja, joka täytty illan mittaan monenmoisista viisauksista. Ohjeena oli Here you can leave some greetings and words of wisdom.

                  

Juhliin kuuluupi toki myös mussiikki. Biisilista tässä vaiheessa vielä varsin tabula rasa mutta äänentoistovehkeet eli iPhone ja kajarina toimiva kattila valamiina.

Lauantaina kelepas suunnata tupareista voimaantuneina (...) Dingli Cliffseille vanahan kunnon Reijon järkkäämälle massavaellukselle. Onneks aurinko buustas fiilistä!

Maltalaesta muaseetua, jälleen kerran

Dingli Cliffs a.k.a. Maltan suosituin paikka päättää päiväsä. Meikä kyllä keksis näille maisemille parempaaki käyttöö.

Sopulilauma vaeltaapi.

Auringonlasku bussin ikkunasta kuvattuna.  Kysseinen kulukuneuvo ajeli vajjaan tunnin ajomatkan takasi Msidaan ovi kokonaan auki. Well, this is Malta.

Jottei tämä elo ja olo menis kuitenkaa ihan yltiöpositiiviseks ja kauneus sekottas piätä ku Olavi Uusvirralla konsanaan, voi aina muistella äitin eilen Skypessä heittämää kommenttia: "näytät ihan Tuksulta". Great, meikä on huipulla. Toivottavasti kyse on kuitenkii hiuksien tai ihon väristä eikä mistään muusta. Tai mistäs sitä koskaan tietää.

Lämpöä sinne Suomenkin päiviin (ei kuitenkaan siihen naiseen, eikä siihen kuuluisaan poikaan nimeltä Päivi)! :)

Uus viikko täällä Maltalla aukeneepi tämmösen Suomi-prioritypaketin parissa. Kiitti äippä, isi ja Nelli! <3

PS. Syy Kuapelin suihkussa käymättömyyteen selevis tupari-illan aikana: heppu ei kuulemma haise, koska hänen isänsä on japanilainen. No kappas kummaa, ku ei tätä heti älytty!

Home, sweet home at Sonta Rita's flat

                                           

,

                       Emmi tiältä uuvesta kämpästä So(/a)nta Ritan kadulta postaileepi ciao vaan!

Näin kotosalta ja villiltä näyttääpi tämä lauantai-ilta, ainakin eilisen Pacevillen mennoon verrattuna

Kaikki hyvä, ja varmaan vähemmänkii hyvä, loppuupi aikanaan. Niin teki myös meijän asustelu silmäniskijä-Tsonin tykönä Gzirassa. Saatto muute mies huokasta helepotuksesta. Tiistaina vietin elämäni toesta viimestä ehtoollista reilun kuukauven sissään -tällä kertaa menusta vaan löyty mustikoitten, punkun ja puuron sijjaan lähinnä nestemäisiä asioita sekä olliiveja.

Seurakii oli huomattavasti kansainvälisempää koostuen Suomi-tyttöjen lisäks sekä belgialaisesta isännästämme että vanahasta kunnon jenkki-Kuakelista.

Tämmöstä settiä eellä kuvattu porukka saa aekaan...                                     

Kaakelista (eli Calebista) meitä vielä onneks muistuttaapi tämmönen lähistöltä bongattu kyltti. Lievittääpähän  aenakii Kuapelin kaepuuta, jos semmonen sattus iskemmään.

 Tasan kuukauven Triq il-Gziralla asumisen broken things -lista on aika huikee, jopa meikän mittapuulla: parvekkeen sälekaihin on hajonnu kahesti, pyykkiteline kerran, yks murokulho on menny rikki, kuten myös kolome viinilasia. Lisäks suihkun nuppi on jääny kätteen, viinipullo räjähtäny pakkasseen (marsuntuoksunen pakastin <3), pyyhe ja tyynyliina tippunu partsilta kadulle ja auton katolle sekä lisäks myös yks meikkivoije löytäny tiensä meijän ikkunasta naapurin parvekkeen pöyvälle. Ei muute saatu takas. Veenkeitinkii otti pikkusen tuntumaa keittiön laattalattiaan, mutta kerrankii onni oli meikän puolella ja mokoma vehe säily yhtenä kappaleena. Tältäköhän Arnold Schwarzeneggeristä mahtaapi tuntua?  

Jostain kumman syystä ja kaikista eellä mainituista episodeista huolimatta asustellaan nyt tästä päivästä alakaen kaikki jälleen kerran melekeenpä yhessä Kaalepin muutettua pari viikkoo sitten Sliemaan muutaman saan metrin piähän meijän uuvesta kämpästä ja Tsonin vuokrattua asunnon myös samoilta hoodeilta. Eipähän tarvii murehtia sitä, että meijän asumuksen kaasu-uuni (siis ruanlaittoon tarkotettu, ei mikkään natsiversio) on vissiin liian riskialtis käytettäväks, ku uunimunakkaan pystyy kipasemmaan paistamassa myös nuapureilla. Ympäri siis mennään ja yhteen tullaan, ja sitä rattaa...
                    

Muutto alako tämmösissä keleissä

Maltalaesta muaseutua a.k.a. paekallista Kiuruvettä bussin ikkunasta nähtynä

The muuttopäivä eli keskiviikko käynnisty meleko hikisissä merkeissä. Lämpömittari (jota kyllä kämpässä ei ees ollu) huiteli vissiinki kahenkympin paremmalla puolella, ja fiilis oli semmonen Oulun heinäkuun luokkaa. Ei muuta ku ekkana kipasemmaan avvaemet uuteen kämppään ja sitte pontevasti suunta kohti lipastoo ja kaekeks onneks ilimastoetua bussia, joka kiijätti Culture and Heritage -kurssilaeset kohti Maltan lounasrannikkoo ja Hagar Qimin temppeleitä.

                                             

Kysseessä on siis mualiman vanahimmat rakennukset, jokka päihittääpi iässään pyramiditkii. 

                                             

Tällä kertaa kohteessa ei ollu ensimmäistäkää saviruukkua, ja päättömiä muikkeleitakii näky vuan kaks. Edistystä siis viime kertoihin verrattuna.

Sen sijjaan maisemat oli ihan ommaa kastiaan, sillä kappeena vuorenrinteellä kiemurtelevalta tieltä oli pystysuora puotus alas huikasevan siniseen ja auringossa kimaltelevaan Välimerreen. Onneks ei puottu. Kaiken kruunas horisontissa näkyvä pikkusaari -sekä ainaski omasta mielestään mahottoman vitsikäs opasäijä, joka muun muassa anto meikälle kukkia. En vaan silti lämmenny.
                                                                 

Maltan pienin saari eli Filfra, jossa asustelleepi joku harvinainen lintupopulaatio. Ei muute näkyny.

Iltapäevästä historiapläjjäyksestä seleviimisen jäläkeen piti käyvä vielä Gziran kämpillä hengailemassa partsilla auringossa vähäsen varastoon, ennenkö koetti aeka kiskoo kummasti lissää paenoo kerännyttä matkalaukkua kohti Sliemaa.

Viiminen vanahan kämpän parvekeateria koostu kylymästä kaurapuurosta ja maijosta. Huomaa leopardihaalari! Ei ollu muute meikän.

No kyllähän se resväskan sinne lopulta pääs. Ei muuta ko tavaroijen purkuun ja asettummaan taloks. Tässä kämpässä Suomi-tytöt tulleeki sitte postailemmaan seuraavat kolome kuukautta. Sijjainti Sliemassa Triq Santa (eli Sonta) Ritalla on meleko ihanteellinen, eikä minnekää oo pitkä matka.

Näin hyvät näkymät Vallettaaan avvautuupi aevan lähistöltä.

Lähellä on myös vähän toesenlaesia lenkkihoodeja

Maltan rikkaat assuupi vissiin tiällä päen. Ee kuitenkaa kaeketi meijän naapurissa, jossa kuulemma postaileepi joku kalastajaäijä ja rahhaa pyytelevä mummeli. Vielä ei olla tosin tehty tuttavuutta.

Tämä uus kämppä on siis traditional maltese house, jollasessa kukkaan ei Suomessa suostus asumaan. Se koostuu keittiöstä, kahesta makkarista, olohuoneesta, kylppäristä sekä omasta kattotasanteesta.
                                   

Anniinan makkari, bongaa reikä seinässä!

Meikän läpikulukumakkari        

Täällä katollahan ne aurinkoiset hetket kuluvat. Äskösen lämpimän tunnelman pilas tosin joku paskova öttiäinen, joka ohilentäessään lähetti kellertävän ja haisevan yllärin suoraan meikän keskarille. Nam.

Tää asumus sijjaitseepi katutasossa, josta on sissäänkäynti suoraan olkkariin.

Seinät on 20 senttiä paksua kivvee. ja katossa on hirrestä tehyt kattopalkit. Asunnon huonekorkeus on tuplasti kotimaan luukkujen luokkaa.

  Olkkarin seinään on siis tosiaan puhkastu reikä suoraan toiseen makkariin. ja myös uluko-oven päällä on 100 x 40 cm kokonen aukko suoraan ulos, eli ilimanvaihto ainaski pellaa. Sohovalla istuessa vieno tuulenpuuska nimittäin puhaltaapi läpi kämpän. Kesän tullen siitä saattaapi tosin olla jopa kiitollinen.
                                     

Kylppäri on kaeketi vasta rempattu, vaikka katosta jo pikkusen kosteutta löytyyki. .

Kämpän ainua sisäovi on kylppärissä, ja se muistuttaa erehyttävästi suomalaisia ladonovia. Jostain syystä sen pystyy lukihtemmaan vaan ulukoo päin... Only in Malta.

 Lämmintä vettä tämän asumuksen hanoista tullee yritysten ja erehysten jäläkeen, kuhan muistaa ekkana piettää lämminvesivarraaja piällä. Veenkäyttöön sisältyy tosin pienehkö jännitysmomentti, ko vesi ruukaa suihkuta hanoista vähä epätasasesti ja joka puolelle.

Joskus voipi käyvä myös niin, että suihkusta loppuupi vesi kokonaankii. Well, this is Malta... Onneksi hiukset pystyypi aina pessee myös keittiön hanan alla. Syväpuhistavalla shampoolla tietysti.

                                                     

                                                        Keittiö on aeka pelekistetysti varustettu.

Kaasuhella pittääpi sytyttää tulitikulla, ja kaasulla pelittävvää uunia ei näillä taijoilla uskalla ehken ees yrittää käyttää. Pöytää komistaa ehkä maailman parhain pöytäliina eli Anniinan äitin 70-luvulta peräsin oleva fasaanikuvoinen huivi. Keittiön kaapeissa on omaperäinen, hieman homeinen (armaan kämppikseni mukkaan sillinen...) tuoksu, ja kaiken kruunaa mahtava jätevesisysteemi: veet johetaan näkyvissä olevaa muoviputkee pitkin katolle vievään portaikkoon, jossa ne ilosesti loriseepi rautalankahäkkyrän peittämään sementtiseen välikköön.
                                 

Nämä kutsuvan vihireet portaat paitsi kerräävät meijän jäteveet, myös johattavat kattotasanteelle eli meijän toeseen olohuoneeseen.                    

Kämpän seiniä koristaapi yhteesä seittemän toinen toistaan puhuttelevampaa taijeteosta, joitten tyylisuunnilla ei kyllä oo mittään yhteistä. Vuokraisäntä tosin väitti omistavansa kokonaisen Picasson taijekokoelman. Ei vaan oo     vielä näkyny tässä kämpässä...                     

Päällimmäisenä mieleen jääpi kylläkii olokkarin seinän helemi, jonka puolalastomassa muikkelissa riittääki tulukittavaa loppukevvääks. Sen osan voikii sitten hoitaa vaikkapa marsulasillisten äärellä.

Parhaita paikkoja asunnossa on ehottomasti tämä ikkunalauta, jossa passaapi hoetaa esim skype-sessiot ja blogin päivitys. Kuten just nyt. Samalla passaapi katella kavulle ja kuunnella mekastavia maltalaisia.

Tähän kämppään ollaan nyt siis kolomen yön ajan kottiuvuttu, ja kyllähän tässä kaikista näistä omituisuuksista huolimatta, tai ehkä just niitten takkii, viihtyypi. Maassa siis maan tavalla. Kaikki on meitä lähellä, ja tillaaki täällä piisaa. Lisäks tullee meleko maltalaenen fiilis, ku naapureissa assuupi lähinnä paekallisia ja postiluukustaki tipahtelleepi oman alueen maenoksia. Autenttista fiilistä omiaan on kohottammaan myös äskönen löytö: bongattiin nimittäin justiinsa toesen makkarin seinästä jotakii epämääräsiä valakeita karvoja, joita siinä kasvaapi kummallisina essiintyminä... Well, this is Malta. Again.

PS.  Loppuun tuoreita havvaintoja tästä kummallisesta Välimeren minisaaren ihimisrodusta: Maltalaesissa ärsyttääpi se, ku kaekki on pirun lylleröitä. Tyypit ruukaapi kävellä levveenä rintamana löntystelyvauhtia ja tukkia koko kavun. Eivät tunnu ymmärtävän, että suomalaesella ois hoppu.

PPS. Tässä vimpaks vielä lähiaekojen maltan sanoja:  Jien jisim ni Emmi "Minun nimeni on Emmi",  X'jismek eli "mikä sinun nimesi on?" sekä  il-ħalib eli "maito" ja loppuun voipi vielä toeta, että il-leijl it-tajjeb eli "hyvvää yötä" ja narak iktar tard eli "nähdään myöhemmin"!

                                       

Cheers, toverit!

Pallaillaanpa alakuviikosta taas linjoille, sillä sillon luvassa asiaa muun muassa viikonlopun menoista ja meiningeistä.