Back to the basics eli palluu kouluun!

Perjantaiaamuna meikää jännitti. Puhelimen herätys soi hyvinkii tutunkuulosesti, ja ääni ärsytti yhtä palijo ku Suomessakii. Hetken henkisen kamppailun jäläkee rohkastuin kömpimmään lämpimästä peiton alta ja suuntaamaan pakastearkkuun kylppäriin aamutoimiin. Koska jotkut asiat ei vaan koskaan muutu, meitsi kipitti bussipysäkille myöhässä eikä tietty älynny jäähä ees yliopiston kohalla poikkeen, vaan istu vain onnellisena bussissa. Taattua Oulu-settiä siis. Lisäks vietin päivän orientaatiosessiosta ekan puol tuntia väärässä salissa muun muassa EU:n ulkopuolelta tulevien vaihtarien seassa, ennenkö älysin siirtyy oikeeseen paikkaan. Kieltämättä porukan eksoottinen ulukonäkö vähä kummastutti.

Meikän harhailumatka pysäkiltä yliopistolle kuluki tämmöstä tienlaitaa. Kunnon jalakakäytäviä Maltalla ei siis harrasteta.

Paekallisella lipastolla kasvaapi palmuja!

Urpoilualun jäläkeen loppu oli kuitenkii pelekkää nousukiitoo. Saavuin just sopivasti paikalle näkemään Maltan yliopiston jas Erasmus-vaihtarihommien raflaavan esittelyvideon, jonka rinnalla suunnilleen koko muu maailma kalapeni. Meikä lähinnä pyöritteli silimiä. Oreintaatiosessio oli tiukkaa tykitystä koko aamupäivän, ja infoähkyhän siinä ehti jo iskee. Tietoo saatiin perusbyrokratiajuttujen lisäks esimerkiks yliopiston moniuskontoisesta rukkoushuoneesta, jonne saa halutessaan avvaimen. Pittäisköhän hakkee?

Mukkaan mahtu onneks myös hyödyllistä tietoo kaikista yliopiston käytänteistä, kurssi-ilmoittautumisista sekä harrastus- ja vappaa-ajanmahiksista. Täyteltiin monenlaisia lomakkeita esimerkiks kirjastokortin hommaamista varten, ja vaikka kuinka monta ois vissiin vielä täyttämättä. Luennot alakaapi maanantaina, tosin aikatauluista ei oo mittään hajua. Tuttuun Oulun logopediatyyliin niitä ei vissiin löyvy netistä, vaan ne pitäs selevittää mistäpä muualtakaan ku paikalliselta logon käytävän ilimotustaululta (logopedit tietää!), joka sijaitsee tosi loogisesti lipaston naapurina olevan sairaalan kiinalaisen lääketieteen osastolla. No, en selevittäny. Katellaan, mihin sitä maanantaina mennään. Jos mennään.

Vähintäänki sekavan orientoitumisen jäläkee ois ollu vuorossa kampuksen esittelykierros, joka kuitenkii peruttiin sateen muutaman hassun vesipisaran takia. Sen sijjaan siirryttiin hakemaan hieman välipallaa eli paikallista Kinnie-juomaa (mukamas inkiväärinmakunen mutta jäätävän kitkerä limpparintapanen litku) sekä jättimuffinssit ESN:n (Erasmus student network) piikkiin. Samalla mukkaan tarttu läjä mainosroinaa, eli esimerkiks drinkkilippuja ja Pepsi-pyyhe :D Lipastolla hämmästystä aiheutti kissat, jotka hengaa joka puolella kampusta niin sisällä ku ulukona. Ykski kaveri loikoili aikas chillisti sohovalla meikän järsiessä vieressä muffinssia. En muute lämmenny. Missä koirat?

Ruokatauon jäläkee oli (suupielet suklaassa) hyvä suunnata ehtimmään yliopiston International and EU office, josta saisin vihdoin ja viimein kauan odotetun hyväksymiskirjeen, jossa olevan opiskelijanumeron tarvii suunnilleen joka asiaan. Niin siinä siis vaan kävi, että meikä ehätti Maltalle ennenkö kirje Suomeen. Muutama muuki onneton vaihtari jonotteli toimiston ovella, ja koska oon lähtiessä päättäny, etten Maltalla oo mikkään hilijanen autisti, alotin pienen small talkin parin irlantilaisen jätkän kanssa. Tyypit osas sannoo ennakkoon suomeks "jatelototero" (jäätelötotterö) ja vittu. Lisäks käytiin kiinnostava keskustelu aiheesta, miks Muumit on muuten alasti mutta menneepi uimahousuissa uimaan. Pistivätpä pahan heti alakuun! Keskustelun lomassa äänenvoimakkuus nous tietty niin isoks, että viereisestä toimistosta tuli nainen käskemään olemaan ääneti. Suomalaisetko muka hilijasia?

Mielenkiintonen Muumien vaateprobleema jäi kuitenkii ratkomatta, ku tuli meikän vuoro päästä toimistoon ja saaha kirje. Annoin tietty tottuuvenmukasen ensivaikutelman olemalla ossaamatta avata huoneen ovvee. Onneks jonossa oli meikää fiksumpia. Kirjeen kera oli hyvä seikkailla bussilla takasin hotellille ja pirteissä opiskelunalotusfiiliksissä tutkailla pääsyä paikallisseen Optimaan ja Weboodiin. Ihan hyvä juttu joo, mutta jos sitä nyt alottas siitä, että sais seleville ees ensimmäisen luennon aikataulun.

Sisällä hotskassa villikset oli yhäkii tarpeen!

Pienen lämmittelysession jäläkee uskaltauvvuin suihkuun, josta tällä kertaa tulikii vastoin kaikkia ootuksia lämmintä vettä, jota sitten syystä x lainehtiki kylppärin lattialla koko loppuillan. Mitään lastaa ei tietty ollu, lattiakaivosta puhumattakaan...

Veen väri oli tosin persoonallisen beigehköä. Ja ei, kysseessä ei ollu vessanpönttö!

Ihmistäytymisen jäläkee Suomi-tytöt suuntas suuntas kohti Spinola Bayta ja Bianco´s-raflaa ruokailemaan. Maltalainen ruoka ja viini maistukii puolille öin saakka, ennenkö kipiteltiin pienessä satteessa kohti Pacevillen diskohelevettiä eli yöelämän ytimeen. Vuorossa oli ekat opiskelijabileet Sky Clubilla, jossa meitä tosin ystävällisesti valaistiin, että vaihtareille ois omat kinkerit yliopiston hoodeilla. Ei vissiin oltu kauheen tervetulleita. Sen sijaan kaksikkomme täyvensi nesteytystään paikallisessa pikkukaupassa (ja Suomessa alakoholin mainontakii on kiellettyä...) ja marssi sitten paikallisseen irkkuun. Siellä meno maistu puol kolomeen saakka, ennenkö reippat vaihtarit pääs nukkummaan. 

Meikän baarilookki Converseineen ei oo vielä ihan Pacevillen emäntien "mekkojen" verosta

Chenetti ei oo hinnalla pilattua

Lauantaiaamua valakenikii ensimmäisen ei-palellusyön jäläkee aurinkoisena, eli seuraavaks luvassa postausta lämpösen viikonlopun kuulumisista!

PS. Menossa on sana maltaa päivässä -haaste. Kahen ekan päivän saldona on grazzi eli kiitos ja mela eli joka välliin passaava hyövyllinen täytesana. Maltalaisissa teksteissä vilisee myös sanat rotta ja lapsi, tosin näitten suomenkielinen merkitys on vielä ratkasematta. Katellaanpa!

Kylymästä lämpösseen!

Tiistai-iltana Iisalmen ja Oulun välillä bussissa istu, tai oikeestaa röhnötti penkillä yks aika ressinen matkustaja. Päivä porukoilla oli menny univelkoja poikkeen nukkuessa ja Saunalahen aspaan puhelimessa jonottaessa. Mummolassa piti käyvä sannoo heipat (Skype-treffit mummon kaa sovittuna!) ja syyvä äipän leipasemmaa jäähyvväisjuustokakkua. Mammalla oli tietty myös matkalle mukkaan annettavaks hienoja elämänohjeita, joista tärkeimpänä neuvo olla puhumatta tuntemattomille. Nauratti muute molempia :D

Heipat autiolle Iidenin bussiasemalle. Tuossa piti viimeset märinät tempasta, mutta siihen ne sitte onneks jäiki!

Villasukat ja suklaata -näillä evväillä tyttäresä hyvin tuntevat porukat lähetti meikän matkaan!

Tylsän bussimatkan jäläkeen Oulussa ootti vielä yks kaveri, jolle sannoo heipat ennen pakkausoperaation viimestelyä. Hävinneet kengät löyty, ja muutenkii oon aika tyytyväinen saavutukseen: kaikki tarpeellinen on vissiin messissä, ja laukullekaan ei kertyny painoo ku reilu 17 kg. Hyvä minä! Nukkumaan tyytyväinen tuleva vaihtari pääs siinä kahen aikaan yöllä, ja kämppään jäi oottelemmaan pieni sotku, jonka filippiiniläinen taloudenhoitajani (a.k.a. Maria) toivottavasti siivoaa :D

Aamusella kuuven maissa pedistä ylös ja menussa hieman rauhottavvaa Zen-teetä sekä banaani, ennen ku oli aika suunnata Oulunsaloon (eli Iihin, niinkö luulin) lentokentälle. Turvatarkastus ei sitte ennää mennykkään ihan niin putkeen, sillä tää tunnollinen opiskelija oli pakannu käsimatkatavaroihin penaalin, joka sisälsi Fiskarsin sakset. Tarkotuksena ei siis tosiaankaa olla kaapata konetta niillä uhaten, mutta virkaintonen virkailija näki silti parhaaks takavarikoija meitsin leikkelyvälineet, joittenka terät oli kuulemma puol senttii liian pitkät. Vitosella ois vissiin saanu jättää moiset asseet säilöön. No, en jättäny. Roskiin kai menivät.

Tästä pienestä vastoinkäymisestä voimaantunneena selevisin hyvin piäkaapunnin lentokentälle, jossa tarvis tietty piettää pieni evästauko Alepan mässyjen voimin.

                                 

Laimennetun pillimehun makusta vitamiinivettä
       

Siinä sitten jossain vaiheessa kahvia hörppivä meikä törmäs tuurilla tulevaan kämppikseen, joka oli Maltalle saapumassa samoilla lennoilla. Voishan tää sama mäihä vaikka jatkuukin! Lopulta lentokenttäoottelu oli ohi, ja Lufthansa kiidätti meijät Frankfurtin sokkelokentälle, jossa sitä sittte kipiteltiinki paekasta toeseen. Ossaisin muute itekii suunnitella fiksumman lentoaseman...

Ae tälläkö piäsöö sinne lämpösseen?

                                                               

Välillä piti syyvä: Caesar-sallaatti (eli lähinnä nahistuneita salaatinlehtiä) +reissun ekat viinit!

Lopulta pienten harharetkien (+viinin) vauhittamana Maltan lennon oikia portti löyty ja saatiin alakaa oottelemmaan konetta. Messissä oli lähinnä japanilaisennäkösiä mummoja hengityssuojainten kanssa. Ei ainaskaa muute helepottanu Ebola-kuumotusta. Lento 3/3 meni totuttuun tappaan torkkuessa, sarjoja katellessa ja tietty huonon olon siivittämänä. Pakko kai se on uskoo, että meikälle sopivin matkustustapa on vissii lähinnä apostolin kyyti; luulen, että esim kamelin selässäkii tulis jo paha olo. Onneks lentoja piristi huikee Sky Gourmet eli sekä Frankfurtiin että Maltalle mentäessä vaalee pullamössöleipä. Ahh <3

Lähempänä kymmentä illalla sitä sitte seistä törötettiinki Maltan pienellä kentällä liukuhihnalla ohi purjehtivia matkalaukkuja tähhyillen. Taas meinas pientä tuskanhikkee pukata, ku omia pakaaseja ei siellä heti näkyny, vaan tulihan se (Jeminan) laukku lopulta, ja  päästiin siirtymään kohti airport shuttle busia eli vanahaa ja ahasta valakosta pakettiautoo. Ensi vaikutelma Maltasta oli aika oulumainen eli helevetin tuulinen. Kylymä ei kuitenkaa ulukona ollu, ja palamut huoju lepposasti (lue: repes melekee juuriltaan) tuulessa. Bussi kuletti väsyneen vaihtarin onnellisesti hotellille, ja vissiin kuskin ajotyyli oli maltalaiseks yllättävän iisi. Vähä kyllä meinas kiljasu päästä, ku kaveri lähti ajamaa vastaantulijoitten kaistaa. Noh, meikän eka kerta maassa, jossa on vasemmanpuoleinen liikenne...

Perillä ootti ainaski kuvien perusteella hieno St. Julian´s Bay Hotel, jossa iskikii sitte kulttuurishokki: lähes seinän kokosesta yksinkertasesta ikkunalasista veti niin kovasti, että ulukovaatteet sai jäähä aika pitkäks aikaa päälle. Huoneen laattalattialla ois jäätelöpaketti säilyny viikon sulamatta. Hiustenkuivaajalla oli kuitenki onneks hyvä lämmitellä, ja yövaatteina meikällä oli tuttujen ja turvallisten villasukkien ohella myös villatakki ja collarit. En tiiä, missä kirjekuoressa maltalaiset ruukaa tuutia, sillä sänkyyn oli pedattu pussilakanan sijasta pirun tiukkaan patjan alle kääritty aluslakana. Onneks kaapista löyty kummiski viltti, ja päiväpeittoki piti ottaa Suomen pakkasiinki tottunutta vaihtaria lämmittämmään. Aamulla vuoteesta noustessa oli sama tunne ku talavivaelluksella telttayön jäläkee makkuupussista kömpiessä, ja ylösnousemusta siivittikii pieni kurkkukipu. Pilvettömältä taivaalta paistava aurinko paljasti katon homeläntit lämmitti kuitenkii mieltä, samoin ku huoneen tv:stä kuuluva maltankielinen molotus, eli virkeenä oli hyvä lähtä ettimään jottain aamupalaa ja tutustumaan lähihoodeihin.

Tällaset maisemat ovesta astuessa odotti!

Ekoista Malta-päivistä tulossa postausta lähipäivinä. Fiilis on kuitenkii tällä hetkellä aika auvoisa, ja tuntuu siltä, että täällä on eessä aika huikeet viis kuukautta :)

Naurua, itkua, ressiä ja heippoja =viimisen Suomi-viikon sekavuus

Viime maanantaina alako meikän viiminen täys viikko täällä kylymässä Pohojolassa. Sopiviin lukemiin laski samalla myös pakkasmittari, eli lämpötilaero saattaa ens viikolla vettää suupielet ylöspäin. Soppii kyllä. Alakuperäsen pläänin mukkaan mut ois pitäny löytää tiistain ja keskiviikon ajan Iisalamesta, mutta koska (reissurahojen himoissa) meikä ei ossaa sannoo ei, kulutan junan penkkejä vasta nyt.ja käyn morottaa Iidenin tyypit vasta näin alakuviikosta. Parempi myöhään ku ei millonkaan. Vimppa Suomi-viikko vierähti siis rattosasti joka päivä töissä, ja siihen palettiin piti tietty sovittaa vielä ihimisten varastoon näkeminen, parit läksärit, pakkaaminen ja vielä toivottavasti vika kämppäsäätöepisodi. Nyt tässä Intercityssä nuokkiiki siis aika väsyny tyyppi (millään viime yön vajaan neljän tunnin punkku-unilla ei liene vaikutusta).

Näitä ei oo Maltalla!

Viimisten talavipyöräilyjen maisemia

Meikän mielenrauhaa horjuttamaan näin lähön lähestyessä sisälty nimittäin yks kuumotuspuhelu vuokranantajalta (itse asiassa peräti kaheksan soittoo tunnin sissään, ku en töissä heti vastannu). Kaveri oli sitä mieltä, että kämpän avvaimet pittäis antaa viijen kuukaauven ajaks alakerran Mähöselle, joka on kuulemma yli 80-vuotias luotettava uskovainen henkilö, jolla ei oo ees tv:tä. Tyypin ois tarkotus käyvä kerran viikossa tsekkaamassa, että kaikki on ok. Kukaan muu tätä operaatioo ei kuulemma kuulemma kykene tekemään, ja esimerkiks kaveri tai porukat on täys nounou. Pienen Sherlock-hetken jäläkee tuli ilmi, ettei koko talossa asu kettään Mähöstä, eli kaiffari on vissiin jo muuttanu taivaankottiin. Tämän kuultuaan vuokraisäntä ilimotti, että kysseessä onkii Väyrynen-niminen nainen. No en muute antanu avvaimia Väyryskellkään. Meikä vei siis tän erän, ja avaimet on nyt onnellisesti kaverilla porukoilla. Taivuin kyllä laupeuvenpuuskissani antamaa vuokratyypille kirjallisen todistuksen siitä, että äipällä ja isillä (lue: Marialla) on pääsy meikän lukaaliin. Sai edes jossakii tahtosa lävite.

Noista ylimääräsistä sydämentykytyksistä toipumisen jäläkee iski perjantai-iltana ennen puolta yötä akuutti pakkaamisinspiraatio. Eihän se tyhjä matkalaukku ollu siinä lattialla rojottanukkaan ku vajjaa kuukauven päivät. Silläkää ei ollu mittään väliä, että seuraavana aamuna ylös piti nousta jo ennen kuutta. Tavaraa heittelin messiin sekalaisen läjän sillä mentaliteetillä, että Maltalta voi ostaa kaiken tarvittavan. Ihime kyllä, laukussa on vielä tillaa, eli pohdinnan alla on, ottaako marjanpuuronväriset Hai-kumpparit mukkaan vai jättääkö ne suosiolla Suomen satteisiin. Katellaan. Panniikki meinas iskiä myös siinä vaiheessa, ku meitsin paljasjalakakenkiä ei löytyny mistään. Noilla popoilla on oltu sekä lenkillä (ja juostu koirankakkaan) että baarissa, eli kysseessä on oikein THE kalossit. Pitkällisten, muun muassa työpaikalla suoritettujen etsintäoperaatioiden tuloksena jalakineet löyty kellarin häkkivarastosta. Hyvä minä! Voi kyllä silti olla, että noita pakkaamisia vielä viilataan tiistain ja keskiviikon välisenä yönä just ennen lentokentälle lähtöö. Perussettia siis.

                                                   

Tämä tavaraläjä + tämä laukku x meitsin pakkaustaidot...

=tavarat kunnialla laukussa ja tillaa jälellä!

Sydänteetäki lähteepi mukkaan <3 KIITOS!!

Viikon hankalin ossuus on kuitenkii ehottomasti ollu heippojen sanominen, sillä siitä ei kauheesti harjotusta oo vielä päässy (onneks) etukätteen kertymään. Maanantaina reffailtiin oman vuoskurssin opiskelukamut Coffee Housessa ja Amarillossa, ja tää ilta oli totuttuun tapaan äänekäs ja nauruntäyteinen. Stereotyyppinen kuva logopedeista muiden opiskelijoiden silmissä kikattavana kanalaumana vahavistu varmaan entisestään. Pitkin viikkoo onki sitte ollu heippalounaita eri tyyppien kanssa aina Subi-Vanilla-Amarillo-settiä myöten. Ekat vaihtarikilot siis kerätty jo ennakkoon. Jossain vaiheessa viikkoo jo vähän söi ihimistä, ku tiukkojen aikataulujen takia yhet läksärit jäi välistä ja allekirjottanu ehti mukkaan vasta baariin jatkoille melekee suoraan duunista. Nam. Työn lomassa onkii sitte saanu sanoa samalla aikas monet heipat ja vaihtaa usseemmatki lähtöhalit. Välillä jäähyväisrumba on oikeesti teheny tiukkaa, vaan onneks netti on keksitty, eli ei oo pelekoo siitä, että kirjekyyhky esimerkiks ammuttas Ukrainan kohalla maahan ja juorut tieto ei kulukis. Tälle aamua oon vetässy viimisten Oulu-heippojen takia paritki lähtömärinät –ekat heti seiskan maissa rappukäytävässä ja matkalla juna-asemalle, ja kai sitä vielä kertaalleen Kajj(j)aaninki kohalla piti räkkää VR:n penkkiin tursata.

                                                     

Sunnuntain viimene ehtoollinen oli onneks aika nauruntäyteinen. Menu oli teemalla kaapit tyhyjiks ennen reissua , eli punkku, puuro ja mustikat muodosti aika mehevän combon!

Vaan nyt tää aamun eka InterCity alakaapi olla Pohojos-Savossa, sillä Sukeva jäi justiinsa taakse. Iidenissä tulevaa vaihtaria oottelleepi ihan ekkana äippä ja kinkkilounas, ja sen jäläkee tän päivän ohojelmassa on ainaski lempivauvan (ja sen äitin) tappaamista, pyykkäilyä ja oletettavasti porukoiden lähtöhättäilyjen kuuntelua. Huomenillalla sitte hätäsesti suunnaks Oulu, ja keskiviikkoaamuna se h-hetki kai koettas. Nyt oikeestaa jo hymmyilyttää.

            Tässä lähiaikojen tunnusbiisi. Oikiastaan peräti naurattaa jo :) Mutta MALTAN MIELENI!

PS. Hyväksymiskirje kuulemma postitettu viime viikolla Maltalta Suomeen, eli nyt jännitetään, kumpi saavuttaa ekana määränpäänsä, kirje vai meikä!

Oulun koti pirun kallis

Oon vähä sitä mieltä, että ihimisiä on kahenlaisia: niitä, joilla hommat mennee aina heleposti putkeen ja asiat järjestyypi iliman säätämistä, ja sitte taas niitä (eli meitä), jotka yksinkertasimmankii pikku jutun etteen joutuvat kääntämään jokaikisen kiven. No, vaihonaikaset asuntokuviot täällä Suomessa ei tehny tähän poikkeusta. Parin vuoden määräaikanen vuokrasoppari sekä luulotautinen vuokranantaja, jonka mielestä ainoat luotettavat ihmiset on logopedian tai historian opiskelijoita, ei oo hyvä yhistelmä Tämän kombon lopputuloksena on siis se, että alivuokralainen on ehdoton nounou eikä kämppää voi myöskään irtisanoo, eli meitsin lompakko laihtuu 1850e ja Hallituskadulla nököttää viis kuukautta tyhyjä yksiö. Syö muute ihimistä. Lisäks on harvinaisen hieno tunne käyvä vuos töissä, jotta vois maksaa autiota kämppää ja vuojen opintotuet (saakelin tulorajat!) takasin Kelalle.

Mutta jos tässä Suomen asuntoasiassa meikä kuulukii tuohon jäläkimmäiseen ryhmään, niin Maltan kämpän suhteen oon kyllä ylypee ykkösryhmäläinen! Suomalainen kämppis on ollut tiedossa jo puoltoista viikkoo, ja operaatio PENTHOUSE 2015 saatiin tännään sopivasti päätökseen Days left -laskurin pärähtäessä näyttämään TJ10:ä. Ihan penthousessa nää Suomi-tytöt ei tuu yöpymään, mutta mukavanolonen luukku Gzirasta (=in da hoodz) Silmäniskijä-Johnilta vuokrattuna on tiedossa. Meri on 50 metrin päässä ja Slieman keskustaan kävelee viis minnuuttia. Ja ai nii, kai se yliopistokkii siellä jossain on. Hintaa tuolle majapaikalle tullee 284,5e per nenä sisältäen Airbnb-vuokrausfirman lahjonnan toimistokulut, eli kahen kämpän maksaminen kevvään ajan ei harmita ihan niin palijoo. Lisäks diiliin kuuluu samassa kämpässä asusteleva jenkki :D Katotaan, kuin kauan asustelleepi.

Kuten kuvista näkkyy, voittaa ikkunanäkymä ainaki Oulun kämpän, jossa hupina oli lähinnä Kantiksen tanssilattialle ikkunasta tiirailu. Lisäks Maltan luukussa näyttäs olevan ihan oikia parveke, ja John on näköjään kattanu sinne jo viinitki meikäläisiä varten valamiiks. Siinä on näköjään mies, joka totisesti tietää, mistä narusta vettää! Muutenki kämpän sisäkuvissa oli aika monessa huoneessa pöyvällä viinipullo ja lasit. Kelepaa!

Lähtövalamistelut alakaa siis olla aika mallillaan, ja niin kai niitten jo tässä vaiheessa pittää ollakii. Vielä jottain vakkuutus- ja puhelinhommia ois hoitamatta, mutta luultavasti mää niitä tutun kaavan mukkaan sääjän esimerkiks Helsingissä lentokentällä ootellessa. Mitäpä sitä suotta turhan aikasin hötkyämmään. Lisäks pakkasen sisältö eli about 10 litraa jäljellä olevia mustikoita pitäs adoptoida hyvvään kottiin. Ilimottautumisia otetaan siis vastaan. Kummastusta herätti tuossa alakuviikosta muuten Maltalta tullu sähköposti, jossa kerrottiin, että joku meikän tappaaminen paikallisen proffan kanssa on siirretty alakammaan pari tuntia ilmotettua aiemmin. Muuten hyvä, mutta en oo alunperinkää ollu tietonen moisista reffeistä. Mitähän muuta oon missannu?

Näiden kaikkien järjestelyjen myötä lähtö alakaapi hiljalleen konkretisoitua, ja onhan sitä pitäny jo ekat vaihtoonlähtömärinätkii vetästä. Kohta saattaapi ehkä tulla toisetkii, mutta laitettakoon ne sunnuntai(krapula-)ahistuksen piikkiin :D Lähtö herättää aika ristiriitasia fiiliksiä, ja ku yhessä hetkessä on etsiskelly mielissään kämppää, siitä viijen minnuutin kuluttua onkii jo silimät punasina hieromassa räkkää tyynyyn. Suomee, Oulua, Iisalmee, ihmisiä ja ennen kaikkee tätä perusarkee tullee ikävä, eli ehkä se omalta osaltaan kertoopi myöskii siitä, että elämässä on asiat aika kohillaan. Ikävää lievittämmään tuli kuitenkii tännään ilouutinen: ensimmäiset reippaat Suomi-tyypit on jo buukannu lennot Maltalle tuomaan mulle ruisleipää ja salamiakkia. Muut, ottakaapa mallia ja skarpatkaa! Lisäks oon lohuttautunu maistelemalla luumukakun rippeitä ja suunnittelemalla kaikkia reissuja, joita Maltalta vois tehhä. Matkaseurailimottautumisiakin otetaan siis vastaan!

Tällasta Maltan mielessäni tännään, ens kerralla ollaanki varmaan jo sitten pakkaamisten ja viime tipan panikointien äärellä! Tiistaiaamusta alakaen  meikä sijaitsee pikasesti hetken aikaa Iisalamessa sanomassa morot porukoille. Tulleekohan niille ees tytärtään ikävä?

Paljon se ottaa, paljon se antaa –eli miten saada matkalippu Maltalle?

Logopedian laitoksella ei tunnetusti mikkään oo turhan heleppoo, ei myöskään vaihtoon lähteminen. Kyseessä on samanlainen aikataulutetris, jonka pelaamista ollaan harjoteltu jo opintojen alusta saakka. Hankalista ajankohista vähiten hankalin on kuitenkii nelosen kevät, jolloin ne harvat, jotka ulkomaille halajavat, yleensä pakkaavat matkalaukkunsa ja sanovat morot paitsi akateemiselle angstille, myös ruisleivälle ja salmiakille. Jos on oikein tunnollinen ja noheva (turha kai mainitakaan, että meitsi ei kuulu tohon porukkaan), voi tilastotieteen ihanuuksiin syventyä jo kolmosvuonna ja opiskella jatkokurssin etukätteen. Sitten voi olla vähemmän reipas ja skarppi ja jättää kyseisen ihanuuden vitosvuodelle virallisena perusteena se, että SPSS:n pyörittelyn opiskelu tukee silloin meneillään olevaa gradun aineiston analyysia parheiten. Siitä epävirallisesta perusteesta ei sitten puhutakaan.. :D

Sama tilanne on gradunkii kanssa: näppärimmät aloittavat sen aikataulun mukaan nelosen syksynä ja mahdollisesti naputtelevat tekstiä ulukomaillakii. Toiset taas... no, tekevät syksyn ajan esimerkiksi töitä ja kaikkea muuta kuin sitä kuuluisaa isoa G:tä. Vähän tsillimmin ottamisesta on kuitenkin vaihon kannalta hyötyäkin, sillä kun erityiskysymyksiä (7 op) ja vapaavalintaisia opintoja (10 op) ei suotta oo aiemmin hötkyilly, muodostuu niistä just bueno (ja toivottavasti muuta vaihtoelämää häiritsemätön) paketti reissun päällä suoritettavaks ja suoraan Suomen opintoihin hyväksluettavaks. Passaapi!

Tässä vaiheessa näistä voipi hakkee inspiraatiota!

Sitte ku sitä on lähtöpäätöksesä teheny, alakaapi Erasmus-hakuprosessi. Äskettäin koko vaihto-ohjelma on uudistunu, ja kyseessä on oikeastaan nyt Erasmus+, joka tarjoaa Oulun yliopiston logopedille vaihtokohteiksi Maltan lisäksi muun muassa Ruotsia, Saksaa, Belgiaa, Italiaa ja Espanjaa, joista jälkimmäisiin on kuitenkin kielitaitovaatimus. Kirjo ei siis kauhean laaja ole, eli jos jotain eksotiikkaa koettaapi hakea, kallistuu valinta aika varmasti tuohon pieneen saarivaltioon Välimerellä. Hakuaika on edellisen vuojen keväällä, joten vuojen päästä vaihtoon aikovien kannattaa olla suunnilleen maaliskuun aikoihin skarppina ja seurailla sähköpostiaan. Hakuprosessiin kuuluu tuossa vaiheessa lähinnä hakulomakkeen täyttäminen yliopiston SoleMove-järjestelmässä, motivaatiokirjeen kirjoittelu ja hakuhaastattelussa vaihtojutuista vastaavan open tykönä käynti. Kilpailu vaihtopaikoista ei ainakaan tälle vuotta ollu kovin veristä :D

Seuraavan kerran haku-urakka jatkuu vasta syksyllä, kun laitoksen vastaava ope lähettää kohdeyliopistoon (eli tässä tapauksessa Maltan Helen "Can you hear me" Grechille) virallisen nimityksen/hyväksynnän vaihdosta. Sitten saakin alottaa paperisodan eteläeurooppalaista byrokratiaa vastaan. Tästä aiheesta vois avautuu pitkäänkin, mutta tyydyn toteemaan, että deadlinet sun muut aikataulut on melko ristiriitasia, tyyliin "lähetä nämä lomakkeet x ajankohtaan mennessä, jolloin saat sen ja sen paperin, jonka jälkeen voit hakea sitä, tätä ja tuota, joita ei kuitenkaan myönnetä ennen tämän ja tuon lappusen postittamista, jotka voit kuitenkin postittaa vasta aikaisintaan x aikaan mutta viimeistään y aikaan, jolloin onkin jo oikeastaan liian myöhäistä". Lyhyesti vois sanoa, että syksyn aikana skannerista ja sähköpostista tulee hyvät ystävät, ja varsinkii meikän kohalla, kun tietokoneet alkaa elää aivan omaa elämäänsä, ei aina pdf-tiedostojen kaa pelaaminen oo ollu niin iisiä.

Näinkin saatto ihtesä joutua jossain vaiheessa palakihtemaan...

Maltalaiset haluuvat tietty läjän erilaisia perus- ja terveystietolomakkeita, kopioita esimerkiksi passista, passikuvista, vakuutus- ja sairaanhoitokorteista, rokotustodistuksista tiettyine rokotteineen sekä rikosrekisteriotteesta. Lisäks tarvitaan erilaisia nimmareita kuhunkin paperiin ja todistus esimerkiksi kielitaidosta. Myös kurssivalinnat piti opiskeluja varten tehdä, eikä missään tietenkään ollu tietoa, että tähäkii tarttee virallisen lomakepohjan, joka sisältää noin miljoona liitteen liitettä ja kummallisia koodeja. Söi muute ihimistä tuommosten täyttely.

Kielitaitotodistukseks olis pitäny alunperin muutaman viikon varotusajalla suorittaa ainoastaan Helsingissä järjestettävä, koko päivän kestävä IELTS- tai TOEFL-testi, joidenka hinta mitataan satasissa. Siinä vaiheessa meikä täällä toisella puolella Suomee itki jo verta ja meinas jäähä kottiin märisemmään, mutta onneks sinnikäs sähköpostipommitus tuottikii tulosta ja Maltan sakki helty siihen, että pelkkä laitoksen allekirjoittama kielitaitolomake riittää. Sillon oltiinki jo taas suupielet korvissa. Tälle kevväälle uutena juttuna piti suorittaa myös netissä ilimaseks tehtävä enkkutesti, joka uusitaan vaihon jäläkeen ja seurataan, onko yhtään uutta (muuta ku kiro)sannaa vaihtarin kaaliin uponnu. Tavoilleni uskollisena istuin tietty lipastolla atk-luokassa kuulokkeet päässä uuvven vuojen aattoaamuna just ennen töihin lähtöö, ku testin deadline oli samana iltapäivänä. Hyvin mää vejin.

                               
                                  Arvaa, kumpi meri kuuluu Ouluun ja kumpi Maltalle?                        

 Vielä oli kuitenkii edessä yks, tällä kertaa fyysinen koettelemus: kaikkien muitten lipareiden lisäks Malta vaatii nimittäin todistuksen siitä, ettei kukkaan sinne terveystieteiden tiedekuntaan tuleva vaihtari riudu sairaalabakteerin kourissa. Suuntana oli siis YTHS (jossa en eka osannu avata uluko-ovvee vaan sisältä jonku tyypin piti käyvä se mulle aukoo) ja nenänäyte, joka testas, että meitsillä ei oo MRSA-pöpöä. No ei muuten ollu. Ebola-todistusta sen sijaan ei oo kukkaan kaivannu. Ihime.

Jos vaihtarikandidaatti on vielä kaikki nämä muodollisuudet voitettuaan yhä järjissään ja kykenevä lähtemään, voipikin alakaa ootella Maltalta virallista hyväksymiskirjettä, jonka saavuttua on sitten virallisesti lupa varrailla lentoja ja ehtiä majapaikkaa. Tuon nenäpöpötodistus saa olla enintään 30 pv vanha, eli kiirettä pukkaa, jos lentopilettejä vasta hyväksymisen jälkeen varailee. Itsehän oottelen (hoputussähköpostin lähettämisestä huolimatta) kyseistä kirjettä yhäkii, tosin liput on ollu plakkarissa jo joulukuun alusta. Näinkii voi siis tehhä. Kuhan vaan sen ehtis saaha ees ennen lentokentälle lähtöö.

Hyväksymiskirje on myös edellytyksenä Erasmus-apurahan hakemiselle. Viiden kuukauden vaihtoa vartenhan EU:lta kilahtaa pankkitilille ekana varsinaisena opiskelupäivänä ulkomailla (tai saa nähhä, miten kilahtaa, jos hakkerit vielä OP:iin hyökkäilee) reilu tonni erilaisiin vappaa-ajan aktiviteetteihin koulukirjoihin ja kyniin käytettäväks. Kuinka monesti joku maksaapi sulle ulukomaille lähöstä?! Hyväksymiskirje kuuluu apurahaa haettaessa ladata liitteeks SoleGrant-hakujärjestelmässä tehtävään hakemukseen, mutta koska Maltalla näyttävät viettävän siestaa 24/7 (tai käyttävän kirjekyyhkyjä), ei tuo avain onneen oo siis vielä meikän postiluukusta puonnu. Niinpä apurahanhakuressiä lievittäkseni kokkeilin, josko joku Maltalta tullu sähköposti kelepais liitteeks ja todistas, että oon mää nyt vissiin ihan tosissani sinne lähössä.

No kelepas.

Tässä siis oli lyhykäisyydessään ohojeet siihen, miten sinne vaihtoon nyt sitte oikeen lähetään. http://www.um.edu.mt/int-eu/erasmus/incoming -linkistä löytyy lisätietoa Maltan yliopiston vaihtarijutuista ja hakemisen muodollisuuksista. Toivon, että vuoden päästä keväällä paikallisen logopedian laitoksen salien penkkejä kuluttamassa nähtäs useempiki oululainen puheterapeutin alaku!

Ens kerralla luvassa onkii sitten infoa muista käytännön järjestelyistä sekä erityisesti asuntokuvioista!

"Mikä Malta, ai Malesiako?"

Niin kuin oon ehkä joillekuille joskus ohimennen sivulauseessa (lue: koko ajan) saattanut mainita, on tää mun huikean nousujohteinen puheterapeuttiopintoputki siinä vaiheessa, että valmistuminen ja oikeaan aikuisten työhön meneminen alakaapi olla lähempänä kuin se huoleton fuksivuosi ja opintojen alkuhuuma. Niinpä onkin oivallinen hetki hieman hillitä akateemistä ahdistusta ja vastustaa yleistä logopedien "opiskelen 24/7 tunnollisesti ja valmistun nopeasti" -ajatusmallia lähtemällä downshiftaamaan & gradua pakoilemaan luomaan kansainvälistä uraa tuonne Välimerelle palmujen katveeseen helmi-kesäkuun ajaksi. Noista viidestä vaihto(-opiskelu)kuukaudesta ja meitsin kuulumisista tuolla Maltan pikkusaarella tämän blogin on siis tarkoitus kertoa. Kuulemma pullopostia parempi tapa välittää infoa Suomi-tyypeille, eli saa nyt nähhä. Kysely, kommentointi ja ihmettely on myös luvallista.

Koska meikäraukalle aina ruukaa sattua ja tapahtua vähän kaikenmoista, oon kuullu yhen jos toisenkii kaverin suusta kummasteluja siitä, miten mahtaa Iisalmen tyttö pärjätä tuolla hyvinkii kaukana tästä turvallisesta(?) arjesta ja kaikista tutuista. Ite luotan kyllä siihen, että tällä huumorintajulla, suurella suulla, puhelahjoilla ja parikymmentä vuotta kestäneellä kyselyiällä pääsee jo aika pitkälle. Lähinnä oon vaan mietiskelly Ebolaa (pro tip: älä lataa puhelimeen Ebola-sovellusta!) ja maanjäristyksiä, ku sitä on täällä tottunu lähinnä flunssaan ja lumivyöryihin. Mutta katellaanpa!

Mun Erasmus-vaihdon on tarkoitus alkaa 1.2. paikallisen yliopiston vaihtariorientaation muodossa, ja matkaan Oulun lentokentältä Norwegianin siivin pääsen toivottavasti lähtemään 28.1., ellen oo musertunu joihinkii byrokratian loputtomiin rattaisiin ennen sitä. Voin vaan todeta, että EU (eli Erasmus-vaihdon mahdollistaja) rakastaa erilaisia koodeja, dokumentteja ja todistuksia, ja tällanen nysvääminen ja jäykistely yhistettynä meikän deadline on paras motivaattori -asenteeseen ei oo mikään hyvä combo! Näistä vaihtoon lähtöön liittyvistä, mun kohdalla totta kai ei-niin-putkeen-menneistä käytännön järjestelyistä erityisesti logopedian näkökulmasta on luvassa kuitenkin myöhemmin lisää infoa oman postauksen muodossa. Toiveissa nimittäin ois, että ees joku toinenkii meijän opiskelija uskaltas hellittää hetkeks ja ymmärtää nauttiakin opiskeluajasta sen sijaan, että saa parikymppisenä burn outin ja lyhistyy esimerkiks kirjattamansa esseepinon alle.

Tässä hieman esimakua siitä, miltä lähtöstressi ja asioiden hoito voi näyttää: ällöpirteet Redbull-tytöt ilimeisesti huomas lipastolla, miten moinen syö ihimistä, joten päättivät sitte lykätä meikälle tuollasen kätteen. Hyi.

Vielä olis siis edessä vajaa kolome viikkoa tätä Suomi-elämää. Paljon on to do -listalla (mieluisampaa) tehtävää käytännön järjestelyjen ohella, kun pittäis nähhä kavereita, sukulaisia ja perhettä varastoon, pakkailla(!!), vierailla tuolla Savon synkässä sydämessä (lue: Iisalmessa) ja ehkäpä kehitellä jonkinmoiset läksäritkii. Ja ai niin, onhan sitä vissiin töissäkii käytävä vielä ihan viime tippaan saakka, eli vappaa-ajan vietto ei ainakaa taija muodostua ongelmaksi, ennen ku taakse jää tämä  ainanen hankipyöräily kauheessa kiireessä ja senjäläkeinen makeup of the day, kuten kuvasta näkyy.

                           Suomen talaviarki vaihtuu tuolloin toivonmukkaan tällasiin maisemiin:

               (siitä ei mainita sanallakaan, että Maltalla oli satanu vissiin viime viikolla lunta...)

Tuo Maltahan (ei siis Malesia, terkkuja Odelle, jos luet tän :D) on siis pieni kallioinen minisaari (316 km²) tuolla Välimeressä, noin 90 kilsaa Sisiliasta etelään. Kyseessä ei myöskään ole Malawi, Mali, Marokko tai mikään muukaan Afrikan maa, kuten on veikkailtu, enkä oo myöskään suuntaamassa Ranskan hoodeille, niinku jotkut ovat Maltan kartalle paikallistaneet. Asukkaita Repubblika ta' Malta:lta (kyllä, malta on myös oma, arabiansukuinen kielensä, vaikka toisena virallisena siellä enkkua väännetäänkin!) löytyy peräti huikeat 412 000, sisältäen muun muassa Samuli Edelmanin ja Juha Vuorisen. Ei voi siis olla aivan huono mesta kysseessä, vaikka ehkä paikkana onkii vielä suurelle yleiselle tuntematon.

Matkaoppaiden mukkaan perillä ois luvassa "talvi" eli sellanen +15 C, sateita ja tuulta, jonka pitäs kuitenkii hilijalleen kääntyä kevvääks, ja maaliskuussa vissiin vois jo olla biitsikelejä. Elämänmeno on kuulemma rennon välimerellistä, ja paikalliset suosii myös Katellaan-asennetta. Kelepaa. Myös hintataso on kai Suomea yleisesti kaikessa halavempi, mutta rakentaa väki ei vissiin ossaa, eli kosteus on taloissa riesana. Homealtistusta siis ootellessa. Toivottavasti tuolla oleiluun mahtuu kuitenkin muutakin kun yskimistä ja sairastelua, sillä haaveissa ois ainaki reissata jossain päin Etelä- ja Länsi-Eurooppaa, ja toivon mukaan joukkoon mahtus joku kaukaisempikii reissu. Toki nyt vois alottaa vaikka siitä, että löytäs Maltalta ees jonkinnäkösen asumuksen, ettei viittä kuukautta tartte venneen alla punkata. Toisena toiveena oliski se, ettei _opiskelu_ haittais liiaks vappaa-ajan viettoo. Lähes vuoden Suomi-lusmuilun ja kandin jälkeen vaihdossa pitäs nimittäin suorittaa jopa huimat 18 op. Hui.

Ps. Just kuulin Maltalla jonku somalialaisen kaverin saaneen 16 kk ehdollista vankeutta, ku oli pölliny lounasboxin autosta. Pittää siis muistaa taltuttaa siellä tää pohjaton ruokahalu luvallisin keinoin.