Logopedit lommailee

Kun neurologian tentti oli 8.6. takana, lähti yks helepottunu tenttijä suoraan bussilla kohti lentokenttää. Koska kysseessä on noppeuvestaan tunnettu maltalainen joukkoliikenne, olikii suoraan kolmen viikon reililtä tänne pikkusaarelle  pölähtäny Saara ja kohteessa ennen meikää.

                   

Kumpi lie tullu pohojosesta...

                                                               No ei muute yllättäny. Ei kai siinä sitte muuta ko vajjaa puoltoista tuntia sammaa bussimatkailua ja sitte rakkaalle Sonta Ritalle asettummaan taloks. Ekan päivän plääninä oli lähinnä kuulumisten vaihtoo, aurinkolomamoodin ehtimistä (tai kellä nyt on ollu loma koko kevvään...) ja Vallettaan tutustumista, tietty gelatoo ja yksillä käyntiä unohtamatta. Siinäpä tuo päevä vierähtikii.

                           

Perus Valtsukka-näkymät

Seuraavana aamuna tapahtu jottain hyvin kummallista: napotettiin nimittäin ennen kasia jo bussipysäkillä suuntana Hal Tarxienissä sijaitseva Hypogeum eli yli 4000 vuotta vanaha hautausmaa. Kysseinen maanalainen kohe on erittäin suosittu mutta tarkoin varjeltu, joten 15e kustantanneet liput sinne oli hommattu jo huhtikuussa. Paikka oli totisesti käymisen arvonen: tunnelma (ja hommeisuus) on aivan ommaa luokkaasa, ja opastuksenkii jakso hyvin kuunnella. Kokonaisarvio Hypogeumista kuuluukii "pelottava mutta kiinnostava".

Liika historia on kuitenkii yhelle päivää pahasta, joten Hypogeumista lommailijat nappas bussin kohti Marsaxlokkia. Tarkotuksena oli maistella hiukkasen maltalaista kallaa ja sen jäläkee tarpoa St. Peter's Poolille uimaan.

                           

Fisu lautasella.

 Ja näin kävikii. Kävelymatka, totta kai pisimmän kautta helteessä, keskipäivän auringossa ja pölyävällä hiekkatiellä tosin koetteli ihimistä, mutta lopputulos palakihti. Suomen vieras tietty kärähti Välimeren olosuhteissa, mikä amatööri (siitä ei tarvi mainita, että meikälläki palo naama).

                 

Kelepas tallustella.

St. Peter's pool

                       

... ja perushypyt.

Uiminenkii maitti.

Tiistai-illan reseptinä oli vielä käyvä moikkaamassa Maltan muuta oululaisedotusta ja viettää laatuaikaa parvekkeella auringonlaskuviinien kera. Sen jälkeen tietty vielä perus tiistaimeiningit eli Casey'sin livemusat. Kelepas.

Keskiviikkona lähtä tempastiinki sitten Maltan mittakaavassa reissuun, ko suuntana oli kahden p'ivän aurinkoturistiloma Gozon Marsalfornissa. Puolentoista tunnin bussiraidi, lauttamatka ja pari muuta linja-autotunnelmaista siirtymistä, ennenkö kolomen tunnin matkanteon jäläkeen päästiin viimeinki kilometrin päässä Marsalfornin keskustasa sijaitsevaan apartment hosteliin. Näköala suoraan merelle ei ois voinu olla parempi!

                 

Ohojelmassa oli kunnon turisteilua ja rentoilua: syönnin kautta uimaan ja snorklaamaan, sitten jälkkäreille, yksille -ja jälleen kerran auringonlaskun ja lämpimän kesäyön viinit nauttimaan. Säät suosi ja lämpö helli, jopa siinä määrin, että allekirjottanut vietty yön paljaalla laattalattialla avonaisen partsin oven vieressä.
                                           

Pettymys aka Banana split

Maltalainen ravintolahygienia ihan uuvella levelillä. Kissa nostettu kirjaimellisesti pöyvälle.

Snorklaamaanki opittiin lopulta, vaikka suu olikii ekat pari tuntia koko ajan täynnä suolavettä.

                                 

Iltakävelyviinit, Vähän niinku Torinrannassa,

Torstaiaamuna ei auttanut jäähä pettiin, sillä tasan kympiltä vene Mgarrin satamasta lähti kohti Blue Lagoonia ja Cominoa, ja sitä ennen piti vielä selevitä bussitaistelusta. No selevittiinhän myö. Venekuski osottautu 76-vuotiaaks harmaaks, tai oikeestaan valakoseks, ukkeliks, joka Suomi-tytöt tavatessaan innostu kertoilemmaan suomalaisista työtovereistaan 50 vuotta sitten Australiassa.
                     

Kuskin ikä herätti luottamusta.

Perillä Cominolla päivän plääni oli hyvin bluelagoonmainen. Aurinkoo, uintia, snorklausta ja evväitä! Edellisviikon hukkuneista brittimiehistä huolimatta uskallettiin jopa kahlailla Cominotolle, ja reissun ainuaks haaveriks jäi meikän eka ja toivottavasti vika meduusan poltto. Extremely painfulliks luokiteltu olio ei onneks vieny kuitenkaan koko kättä mennessään.
                       

Kun Blue Lagoonin puoli alako käyvä liian ahtaaks turistivenneitten seuratessa toinen toistaan, oli oiva aeka patikoija saaren toiselle puolelle, totta kai hotellin yksityisrannalle pokkana ainuastaan majottujille tarkotettuihin aurinkotuoleihin löhhöilemmään. Hyvin muuten nukutti. Illalla hypättiinki sitten viimeseen venneeseen klo 18.15 ja ajeltiin Mgarrista bussilla Victoriaan iltapalalle ja siitä hotskalle unimaille. Ei muute aurinko- & uintipäevän jäliltä tarvinnu unta houkutella, edes meikän lattialla.

                                     

Cominon kuumankuivia maisemia

Perjantaina oltiin yhtä mieltä siitä, että aurinkoannostus ja uv-säteilykiintiö alakaa olla täynnä, joten ysiltä tapahtunneen check outin jäläkeen päevän kohteeks valikoetu jälleen kerran Azure Window. Kerrankii sääolosuhteet oli kohillaan, joten kolomas kerta toden sano ja meikä pääs lopultakkii myös kurkkaamaan kysseistä ikkunaa meren puolelta pikku venereissulla.

                           

Veneretkellä nähyn Blue Grotton vesi oli maineensa väristä.

Näissä paateissa ei tullu onneks huono olo.

Pakollinen Azure Window -kuva, olokaa hyvä.

Gozoilun jäläkeen oli taas aika palata minilomalta takasin pääsaarelle, sillä illalla vuorossa oli armaan Anniina-kämppiksen läksärit. Kysseessä oli maaliskuisten tupareitten eli housewarming partyjen jatkuma, housechilling party. Meininki oli melekosen hilipeä, ja erityisesti piirustuspeli kirvotti poppoossa kunnon naurut!
                                     

Ilosta juhulaväkkee.

Lauantaina oli kerrankii aikaa nukkua pitkään. Suomen vieras suuntas aamupäivällä vakkari kynsipaikkaan hakemaan tuliaisiks geelikynnet, ja sillä välin allekirjottanut jäi viettämään viimestä kotiäitipäivää. Tutun kaavan mukkaan kahvia ja munakokkelia kulu ja nettihesarikii tuli luettua, mutta naamalla ei tällä kertaa ollu vanahaa kunnon self-heating kasvonaamiota. Jottain jäi siis puuttumaan.
                                         

Iltapäevällä suunnistettiin Paparazzin kautta Ta'Xbiexiin saksalaisen vaihtarikamun heippapiknikille, jossa ruoasta ei ainakaan ollu pullaa.

 Maha täynnä oli hyvä kipittää St. Julian'siin ja pienen roseviinihetken jäläkeen Simon's pubiin - ja totta kai Pasuuna, ko nyt kerran Maltalla oltiin. Ihan kauheen kauaa baarikavun mennoo ei ihiminen jaksanu, vaan kahen maissa oli jo oikia aeka ryömiä peiton alle.

                           

Näkymä baarikavulle

Sunnuntain agenda piti rentoilun ohella sisällään kauan puhuttuun Gochi-sushimestaan visiitin. Tai niinhän myö luultiin. Realiteetit, eli Maltan mielivaltaset aukioloajat, vaan meinas päästä unohtummaan. Näläkä voitti, ja Gochi-haaveet oli tällä kertaa unohettava. Onneks lohutusta tarjos Sako-sushi, joka uppos myös meleko hyvin. Tai mitä nyt 13 tyhyjästä lautasesta voi päätellä...

                     

Oma sushiannos piti aina saalistaa kuvassa näkyvältä liukuhihnalta.

                       

Totta kai tämmönenkii helemi piti sushimestan aukeemista ootellessa vieraalle esitellä.

Jäläkkäriks vielä vimpat Valletta-haahulit -sekä frozen yougurtit. Sitte vaan pakkaamisten kautta saattelemmaan vieras bussille ja yölennolla takasin koti-Suomeen. Sama kuvio ois sitte allekirjottanneellakii sunnuntaina eessä...

                                             

Frozen yogurt

...näissä Spinola Bayn näkymissä.