Easy livin'

Täällä yks ajankulua loputtomasti päivittelevä yksilö, tervehys!

Noppeuven huomaa esimerkiks näistä lipastoreitin varrella olevista maisemista: helmikuussa kaikki oli vielä vihireetä, huhtikuussa alako tulla kuivuus....

...ja toukokuun lopulla tilanne oli tää. Ihimetyttää.

Maltalla ollaan taas edelty huikeella pikakellauksella, ja onpahan sitä lähtömärinöitäkii pitäny jo vähän harjottaa, noin niinku tavoilleen uskollisena. Ennää vajjaa kaks viikkoo. Tännään armaan Anniina-kämppiksen kanssa pistettiin lusikat jakkoon, ko neiti pakkas (totta kai kauheella kiireellä ja meleko Arnold Schwarzeneggerin otteilla survoen) kimpsusa ja kampsusa ja lähti takasin kylymään Pohojolaan.

Nyt saa meikä talsia näitä portaita kattoaamupalalle ihan all alone.

Sonta Rita ei siis oo ennää entisesä, vaan onneks kahen päivän päästä meitsi suuntaakii jo kohti Bulgariaa ja Serbiaa. Kauan ei siis ehi täällä ennää yksinään homehtua.

                                         

Saa tänne toki tulla, jos uskaltaa. Kuvassa vaan menneillään jokailtanen ötököittentapposessio.

Vimppoihin Maltan viikkoihin on mahtunu monenmoista. Pääsykokkeiden jäläkeen meikän elämän tiivein tiivein opiskeluruppeema oli kuuden opintopisteen soveltavan neurologian tenttiä varten.
                               

Opiskelu tapahtu esimerkiks mahallaan olokkarin lattialla maaten. Lauantai-iltapäivänä oli kuvassa näkyvän teekupin tilalle jo pakko vaihtaa viinilasi.

 Kysseinen koetus on tunnetusti hankala, joten ei siis mikkään ihime, että meikän eessä salissa istuva tyttö teki ristinmerkkejä ja nosteli ikonin ja Jeesus-viivottimen pöyvälleen. No, kukkiin tyylillään. Itehän meinasin laittaa vesipulloon viiniä. Tentti kuitenkii selätettiin suhteellisen kunnialla, ja heti sen jälkeen pamahtikii Euroopassa kolomisen viikkoo reilaillu logopedivieras Maltalle. Tästä visiitistä tulossa kuitenkii oma postauksesa.

                                       

Applied Neurology, checked!

Muuten Maltan easy livin' -päivät on täyttyny kuumuuvesta, auringosta ja leppostelusta. Lämpötila huitelee lähempänä kolomeekymmentä astetta, ja "tuuli" on hiustenkuivaajan luokkaa. Plussana siihen vielä Saharasta lentelevät hiekanjyväset, jotka tuntuupi rei'ittävän naaman. Ehottomia Maltan suosikkeja on kyllä kuitenkii laiskat kotiäitiaamut, jollon aamu vaihtuupi jo kolomannen kahvikupillisen, munakokkeliaamupalan ja nettihesarin siivittämänä iltapäiväks. Tää kaikki tietty tapahtuupi self-heating kasvonaamio naamalla! Only in Malta, sanon mää.
                                              

Kiireettömmyys.

Elloon ja olloon on sisältyny myös kaikensorttisia muita mukavia pikkujuttuja, joista pari poimintaa viikon varrelta:

                                 

Ruoka lämmittääpi ihimisen mieltä.

Niin tekkee myöski Earth Garden...

...eli hippifestari...

 

 

 

....mussiikintäyteinen sellainen...

...joka ei tuntunu Maltalta.

                                               

Ihimiset ilostuttaa...

...ainakii näissä läksäreissä.

 

Pikniköinti saapi hyvälle tuulelle...

...etenkii rantakallioilla...

...ja ruokapainotteisena, totta kai.

Tämmöstä on siis ollu viime aikojen vaihtarin arki Maltalla. Ajatus kottiinpalluusta ihastuttaa ja vihastuttaa, mutta täytyypi kyllä myöntää, että hilijasuutta, tillaa ja luontoo on jo ikävä. Kuulemma menneillään oleva, 40 vuoteen kylymin kesä ei tosin ihan niin palijoo houkuta.

                                                                      

... varsinkaan, ko vaihtoehtona on jottain tämmöstä.

Nyt Sonta Rita alakaa kuitenkii valamistautua melekeen ensimmäiseen yöhön tyhyjässä talossa. Siinä sitä onkii. Kattellaan, herrääkö sitä aamulla esimerkiks Ur my heart, ur my soul -biisiin, jota naapurin aikamiespoeka tykkää kuunnella. Tännään tosin kuulu vaihteeks Somebody that I used to know. Mielenkiintosta.

PS. Viime aikoina meikä on nähäny unia esimerkiks Arttu Wiskarista. Vissiin siis tosissaan alkaa olla lopun ajat käsillä :D

Pallaillaan!