Kun vierasviikosta sekä ensimmäisistä öistä yksin Sonta Ritalla oli toivuttu, lähtikii jo keskiviikkoiltapäivänä WizzAirin kone kohti Bulgarian pääkaupunkia Sofiaa. No meikähän oli tietty kyyvissä. Maltan lämmön jäläkee vajjaa 20 astetta ja vesisaje löi naamalle meleko lujjaa. Hotskalle kuitenkii pontevasti paikallisbussi-kävely-yhistelmällä selevittiin, ja oikee dormikii löyty 1800-luvun entisöijyn talon ullakolta. Ei muute ollu ainakaan hinnalla pilattu yön kustantaessa suunnilleen 7e. Vaan oiskohan kannattanu maksaa vähän paremmasta...
 |
| Tältä näytti kysseinen huone. |
Uni tuli kuitenkii noppeeta, vaikka korvatulpat olikii unohtunu Maltalle. Herätys koetti torstaina suhteellisen pian, ko puol kasin maissa bussi kohti Nisin kaupunki Serbiassa starttas. Siitäpä tulikii sitte astetta mielenkiintosempi torstai. Bussiasema löyty pienen kävelyn ja Google Mapsin avulla ihan heleposti, mutta harmi vaan, että kysseessä oli väärä asema. Virkailija ei
ollu ymmärtävinään ymmärtäny englantia eikä venäjää, joten oekeen mestan löytäminen oli lähinnä tuurin varassa. No, tässä vaiheessa sitä oli vielä mukana, ja puol kasilta meikä istu lippu kourassa kirkuvanpunasessa minibussissa oottelemassa kysseisen kulukuneuvon lähtöö. Autosta löyty jopa fifi (joka tosin ei toiminu), eli balkanilaiseks vehkeeks aivan hyvä!
Matka meni lähinnä nukkuessa, kunnes oltiin rajalla. Pari passin tarkastusta, ja homma oli suht pikaseen sillä selevä. Serbian maisematkii näytti meleko kommeelta, eikä olo ollu ihan heti tajapajunen, vaikkei EU:ssa ennää oltukaan.
 |
| Serbiakii oli Maltan jäläkeen kylymä ja satteinen, ylläri. |
 |
| Lisää kuvateksti |
Perillä Nisissä bussi jätti vasta heränneen ja senmukasen järenjuoksun ommaavan reissaajan bussiasemalle, josta olikii sitte hyvä lähtä haahuilemaan ja tutustummaan kaupunkiin.
Tässä vierailun antia. Oisin muuten itekii osannu rakentaa paremman näyttelyn, ko mitä parakin sisällä oli... Tuomio Nisin Crveni Krst - keskitysleiristä kuuluukin "kiinnostava mutta lame".
Keskitysleirin jäläkeen päivä koostu muun muassa ympäriinsä haahuilusta ja muutamasta muusta nähtävyydestä, mukkaan lukien joku vanaha linnotus ja kirkko. Hohhoijaa. Totta kai cappucinotkii piti juuva hinnan jääessä alle 60 senttiin. Pari serbialaista mummoo näytti myös ruokakaupassa meleko kiinnostuneilta meikästä, ja juttuaki niillä piisas, mutta keskustelu jäi meillä meleko ykspuoliseks. Ehkä ens kerralla sitten.
Nisistä Sofiaan kulukeepi vaan kaks bussia päivässä. Eka mennee yöllä puol viijeltä ja toka iltapäivällä neljältä, eli viimeks mainittuun oli meininki ehtiä. Ei muuta ko lipun ostoon. Harmi vaan, että lipunmyyjän sanoin "bussi on täynnä ja sinun täytyy jäädä tänne yöksi". No en muute jääny. Serbiassa saa EU-kansalainen olla vappaasti 24h, minkä jälkeen täytyy käyvä poliisiasemalla ilimottautumassa, eikä kysseinen keissi kauheena innostanu. Neuvokkaana reissarina meikä ei uskonu tätin sanoja vaan pääsin livahtammaan puomin ali asemalaiturille. Oikee bussiki löyty, ja lipun puutteesta huolimatta kuski käski kyytiin. Sama kaveri tuli sit parin minnuutin päästä tarkastammaan lippuja, jollon liputtommuus ei yhtäkkiä kelevannukaan, vaan äijä ilimotti meikän joutuvan jäämään Serbiaan.
Enkuntaitosen kanssamatkustajan avustuksella kuski saatiin ylipuhuttua oottamaan hetken ja laittamaan valamiiks bussin taitettavan etuistuimen sillä välin, ko meikä meni kokkeilemmaan lipunosto-onnee toiselta virkailijalta. Lippu kourassa kelepas astella bussiin, vaikka pari pukumiestä ehtikii jyrätä meikän matkalla, ja kaiken lisäks kuskin ilime urpon ulukomaalasen matkustajan myöhästyttäessä bussia ja istuessa ihan vieressä etupenkillä ei ollu se kaikkein suopein.
Aina Bulgarian rajalle saakka matka eteni kuitenkii ongelmitta, kunnes passinkahtojamuikkeli ilimotti, ettei meikällä oo muuten asiaa kysseiseen maahan. Kolme vuotta vanaha passikuva ei kuulemma vastaa todellissuutta. Aikansa tätönen tuijotti ja kyseli tyhymiä, kunnes ilimotti, ettei voi päästää meikää rajan yli. Tässä vaiheessa bussin aikataulu kusi ylimääräsen oootoksen vuoks entisestään. Ajokortin noutokaa repusta ei auttanu, sillä kysseinen rajamamma ei kelepuuttanu senkään kuvvaa. Lopulta täti ulostautu kopistaan ja alako kierrellä meikää koko ajan pistävästi tuijottaen. Henkisesti Serbiaan jääntiin valamistautunu reissari yllättyi kuitenkii ilosesti tämän virkaintosen muikkelin viitatessa käjellä ylipääsyn olevan selevä. Eikä muuten bussikaan ollu ko reilu puol tuntia myöhässä.
 |
| Vihdoin tutussa ja turvallisessa Sofiassa. |
Vaan eihän ne hankaluuvet siihen loppuneet. Iltakymmenen maessa takasin hotskalle mönkiny väsyny matkalaenen kohtas seuraavan vastoinkäymisen, ko havvainto siitä, että päiväreissulla mukana olleita kamppeita lukkuunottamatta kaikki tavarat oli viety. Ommaisuus koostu sillä hetkellä siis päivärepusta, passista, lompakosta ja päällä olevista vaatteista. Pyyhe, kaikki kosmetiikka-asiat, laturi ja loput vaatteet oli mennyttä. Respan sedän reaktio oli pahotella asiaa ja neuvoo tie 24/7 apteekkiin, josta saisin kuulemma hammasharjan. No sehän lämmitti. Ukon valavovan silimän välttäessä meikä lähti omatoimiselle tutkimusmatkalle hotskan pyykkihuoneeseen, jonka isosta läjästä silimään sattu oma pyyhe. Tämä herätti sentään toivoo loppukamojen löytymisestä. Lisäks joku ystävällinen kanssareissari lainas laturia, eli fifi-tarpeetkii saatiin tyydytettyä.
Seuraavanakaan aamuna respan väestä ei ollut etsinnöissä apua, eli ohojat oli otettava ommiin kässiin. Sherlock-leikin tuloksena loput vaatteet, laturi sekä osa meikkipussista löyty hotskan siivouskomerosta. Kulmakynä, ripsiväri ja ripsentaivutin tosin koituvat kysseisen episodin tappioiks ja jäevät ikkuisesti hukkaan. Tähän voi vaan toeta, että saakelin bulgarialaiset siivoojaat! Vinkkinä, että meikkiasioita saapi Bulgariastakii, ja vieläpä puolta halavemmalla ko Suomesta.
Kauaa ei matkalaenen kuitenkaa viihtiny kysseistä vastoinkäymistä jäähä murehtimmaan, sillä päevän agendassa oli päiväreissu LUOSTARIIN (vissiin aeka tosiaan palata jo Suomeen). Puoltoista tuntia köröttelyä tila-autossa bulgarialaiskuskin kaahatessa motarilla 150 km / h, joten eipä aikaakaan, ko Rila Monastery alako näkkyy vuorten välistä, totta kai kauheessa satteessa, sumussa ja keskellä ei mittään.
Luostarin jäläkeen kipiteltiin oppaan joholla hirvimäistä ravia jonneki metikköön vuorenrinnettä liukasta polokua pitkin vesisatteessa. Perillä ootteli joku luola, jossa joku hc-munkki oli asunu 12 vuotta. No en muute assuis. Oppaan mukkaan "a monkey has been living here for 12 yrs". Bulgarialaisilla taitaapi siis olla enkussa vielä hieman reenaamista.
 |
| Tämmöseen luolaan sitä kiivettiin. |
Takasin Sofiassa oltiin kaaharikuskin ansiosta (tai siitä huolimatta) meleko hyvissä ajjoin, mutta kovin kummosia aktiviteetteja kysseiselle päivälle ei ennää mahtunu,
Lauantain agendassa oli kauppojen sekä Sofian perusnähtävyyksien kiertelyä, tässä vielä kuvatodisteita:
Nyt saapi Bulgarian reissun muistelu riittää, sillä vuorossa on rantahommia, snorklausta -ja dinoleffa, viimesiä heippojen sanomisia ja yksillä käyntejä -sekä lentokentälle Suomi-vierasta nro 6 vastaan meno! Vimppojen Malta-päivien aktiviteetit siis kohillaan, ja mikäs tässä ollessa, ko vimppa tentti justiin selätetty. Yhtenä tehtävänä oli muun muassa keksiä oma kysymys, johon vastata, eli kerrankii oli koejumalat meikän puolella. Intoo ei latista ees se, että tää aamu alako molemmat silimät umpeen muurautuneina. Siinä puolisokkeena tietä vessaan haparoijessa meikä tallas lattialla loikoilleen megaetanan päälle... Kiitos maltalainen silimätulehus!
 |
| Litistyny etana sukan pohojassa. Anteeks. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti